Siitä on aikaa kun viimeksi tuli edes mieleenkään kirjoittaa
blogiini jotain, On ollut niin tasaisen tylsää…
Eilen kuitenkin (Vihdoinkin!)Poikani otti minuun yhteyttä!!
Hän on nyt kaksitoista, reipas, ”kiltti” ja älykäs…
Olen kuin unessa, samalla ikionnellinen ja surullinen.
poikani (Lari) silmistä peilaantuu niin paljon asioita,
into, rakkaus, pettymys ja tuhat kysymystä. Enkä pysty antamaan
vastausta kaikkeen, koska en ymmärrä itsekään.
olen niin paljon menettänyt kun en ole olut näkemässä lapseni
varttumista ja kehitystä…
Täytyy kuitenkin ajatella tätä hetkeä ja katsoa tulevaisuuteen, mennyttä kun en saa muutettua. Yritän vain tästälähtien rakentaa sellaista menneisyyttä, jota minun ei tarvitse katua.
miramy
