Niin on poika neitseellisellä retkellä nyt Blogimaailmaan. Ihka ensimmäistä kertaa kirjoittelen ilman mitään vakavapaa asiaa, kunhan tässä heittelen ilmoille jotakin tuubaa, voisinkin edes yrittää olla jotensakin korrekti ja vaikkapa hieman kertoa itsestäni. Reilu 30 on ikää ja sukupuoli joltinenkin mies. Tästä voi olla joku Reima-Raimo eri mieltä, sillä työskentelen sosiaali-alalla, päihdekuntoutuksen sektorilla. Tosin vasta olen aloittanut, sitä ennen työskentelin kehitysvammaisten kanssa. Mieluiten en varmaan tekisi mitään työtä, vaan hiimailisin kaiken aikaa metsissä, kalassa tai muuten vaan ulkona. Siellähän olen henkisesti mutoinkin alvariinsa. Ja jollen ulkoilisi, soittelisin. Musiikki on ollut osa elämääni jo ihan sen liki alusta saakka ja eiköpähän tuo eloni ehtoopuolikin täyttyne kitaranrilkutuksesta ja muusta kakofoniasta. Niin, myöskin laulan,valitettavasti. Onneksi vältytte siltä, sillä lupaan että se jää pois näistä ympyröistä. Olkaa siis rauhoitetut.
Näin. Nyt tässä iltavuoron tiimellyksessä, (totta, minulle maksetaan tällä hetkellä palkkaa, joskaan ei tästä) en taida enempää nyt tähän kirjoitella, mutta tätä tavaraa tulee olemaan ja tulemaan enemmänkin, kunhan tässä keritään.
Aivan, edellisestä virkkeestä voi päätellä, että kirjoittaja on joko hämäläinen tai savolainen ja minun kohdallani tuurit ovat olleet päin persiaa. Olen savolainen. Anteeksi. En voi sille mittään.
Näinhin tunnelmiin, kuvia ei vielä ole. Joskus on. Kunhan keritään.
Moro,
T: J