Jaahas, mul on blogi -tänään vieläkin olen järkyttynyt -tai kai se täytyy myöntää rakastunut. Hyvä yrittää tännekään mitään kirjoittaa, kun ajatukset on fokusoitunut johonkin 17km päähän olevaan naiseen ja sit tähän meitin toukkaan. Toipuukohan tästä koskaan -kai mä ennenkin oon ollut rakastunut ja jopa naimississakin, mut en muistanut tän olevan näin syvältä:) Kun ei viittis kokoajan soitella turhaan, et onx siel kaikki ok ja plaaplaaplaa…
Mä ymmärrän miten cool mä tosiaan oon ollut aiemmin ja jo jonkun aikaa, ja se on ihan perseestä. Kai mun on otettava toi luuri käteen ja kuultava tiettyy naisääntä -mullahan menee hermo, ja tulee ihan orpo olo kun oon kai saanut sitä, mitä en enää kuvitellut pystyväni tuntemaan. Emmä tajuu mikä tässä on hauskaa, paits sillon kun meitin perhe on yhdessä ja saan syliini omani -tuntuu olevan jotenkin uusavuton olo kun nukuin muutaman tunnin univelkoja.
Joskus vastaavasta tilanteesta oon luistanut pitäen koko tunteilua jotekin julmana pilana luojaltamme, mut nyt oon sit rohkea ollut tai jotain hieman epäitsekästä ansaitakseni tän helvetin moisen levottomuuden suejella jotakin ja pelätä pahinta -wee, nyt lopetan ja ryhdyn
soittamaan…..on ihan oikeen kai sit mulle tulla näin höveliks -kukaan mua jaksais kuunnella:P