Kävipä tänään niin, ettei meinannut silmiä auki saada, teki niin kipeää, että tuntui kuin olisi ollut synnytyksessä.
Siitä sitten irvistelemään elämän, toisin sanoen koulun, penkille ja näyttämään hakatulta silmä ummessa.
Lääkäriin kävelin kohmeessa ripsiä räpytellen. Näytin eksyneeltä jääkarhulta, se tosin ei ole mitään uutta.
Sain odottaa 15 minuuttia vuoroani, koska rakas lääkärini oli ollut lounaalla tyttöystävänsä kanssa. Siinä minä sitten pajatin vaivani ja lääkärin kanssa yhdessä pohdittiin ja puhuttiin asiasta. Päätti myös tarkastaa värikalvoni ja tiputti väriainetta silmälleni. Tämän jälkeen loisteputkivalossa silmäni näytti törmänneen Neonvihreään drinkkiin.
Siinä sitten naurettiin porkkanaani. Lääkäri määräsi reseptin ja minä lähdin kävelemään silmä porkkanan vauvan näköisenä.
Huikkasin vielä ovelta: ”Tuon ensi kerralla porkkanat, tuo sä huumeet”.
On mukavaa tulla toimeen lääkärinsä kanssa. Omalääkärini kun kohtaa varmaan paljon myös hankalia potilaita, teen kaikkeni piristääkseni hänen päiväänsä. Leikkauksessa ei kyllä kannata paljon naurattaa, saattaa uuden munuaisen saamisen sijaan menettää sydämensä.