Sunnuntait on mulle nykyään usein tosi huonoja päiviä. Tulee ajateltua asioita ja elämää tuntikausia, ja yleensä siitä seuraa että olo on iltaan mennessä aika ahdistunut.
Eilen taas mietin että on saatava elämä jotenkin parempaan ja järkevämpään järjestykseen, ja tänään tuntuu edelleen samalta. Viime aikoina on tullut monessa asiassa toimittua eri tavalla kuin haluaisin. Ns. ”viimeinen pisara” oli viikonloppuna tapahtunut omasta ajattelemattomuudesta johtunut ikävä väärinkäsitys. Tuonkin olisin voinut välttää kun olisin miettinyt asioita tarkemmin etukäteen ja valinnut sanani tarkemmin. Asia saatiin kyllä oiottua, eikä tosta mitään vahinkoa varsinaisesti seurannut, mutta harmittaa silti.
Edessä on siis elämänmuutos, tai ei muutos vaan paluu takaisin normaaliin ”järkevämpään” elämään. Ihan turha aiheuttaa itselleen pahaa mieltä sellaisten asioiden takia, jotka on vältettävissä.
Luin muutamaa muuta blogia tänä aamuna ja pakko todeta samaa; mä en halua olla yksin. Edellisen kerran kun olin sinkku olin niin nuori että tuntui vaan kivalta olla ”vapaa”, mutta nykyään se ei ole kivaa. Se on kamalaa, ikävää, tylsää, yksinäistä ja surullista.