En saanut eilen illalla unta. Olo oli nuhainen ja pyörin kylmissäni kahden peiton alla. Tuhat ajatusta alkoi pyöriä mielessä, niinkuin aina kun valvoo yksin yöllä pimeässä. Ajattelin mitä ihmiset oikeastaan toiselta ihmiseltä ensisijaisesti kaipaavat. Seksiä, rakkautta, turvallisuutta? Tulin taas kerran siihen tulokseen että pohjimmiltaan suurin osa ihmisistä (miehistäkin, joiden ykkösprioriteettina moni pitäisi seksiä) yksinkertaisesti kaipaa toista ihmistä lähelleen, ihmistä jonka vieressä nukkua, jonka voi ottaa syliin ja joka ottaa sut syliin. Vuosi samassa työprojektissa keski-ikäisten miesten kanssa on todistanut teoriani 95 % oikeaksi, lukemattomia on ne saunaillat yms. jotka päätyvät vakaviin keskusteluihin joiden aihe on yleensä juuri tämä: ihmisen ikävä toisen luo. Että olisi joku jonka kanssa olla, ettei tarvitsisi olla yksin.
Illalla tiedossa pomon 50-vuotisjuhlat pienellä työporukalla, mukavaa porukkaa kutsuttu joten tulee varmasti kiva ilta. Huomiseksi ei ole suunnitelmia, eilen tuli käytyä salillakin niin pyhitän viikonlopun treenaamiselta. Lähtisköhän joku kavereista huomenna keilamaan.
Loppuun totean 55-vuotiaan maailmaa nähneen ja kolmea eroa kokeneen työkaverini sanoin: Kyllä rakkaus vaan silti on ihana tunne! (kunhan sen vaan taas kokisi joskus)