Tänään mä sitten vihdoinkin sain sen aikaiseksi. Olen jo hetken aikaan pohtinut, että haluaisinkohan mä kirjoittaa ihan ikiomaa blogia. Sitten tänään mä päätin, että no miksi ei. Enhän mä tähän loppu elämäkseni sitoudu, niin kun esim. asuntolainaan. Voi tietysti olla, että tämä jää mun ensimmäiseksi ja viimeiseksi jutuksi, mutta mitä sitten. Mun kiinnostus asioihin tuppaa hiipumaan hyvin nopeasti… miksiköhän mä oon sinkku?:)
Kuinkakohan monta tälläistä samanlaista lässytystä löytyy netistä? Varmaan aika hirveen monta miljoonaa:) Lukeekohan näitä koskaan kukaan? Joo mä itse luen joskus. Mutta miksi joku haluaisi tietää oonko mä taas tuhonnut mun auton avaimet tai ostinko mä uuden sängyn mun lillalle? Ehkä joku haluaa. Ainahan ihmisiä kiinnostaa toisten elämä. Täähän on tosi tv:tä parhaimmillaan… saa ihan luvalla lukea toisten päiväkirjaa. Kivaa:)
Mun hanipuppelilla on tänään kuukaussynttärit. Se täyttää 1 vuotta ja 11 kuukautta. Se on mun aprillipila. Pitää varmaan antaa sille jotain tosi hyvää syömistä tänään. Kyllä mun mielestä kuukaussynttärit on ainakin mainitsemisen arvoinen asia. Kaikkien pitäisi viettää kuukaussynttäreitä, koska sit vois vaan käydä kahvilla kaikkien luona joka kuukausi eikä koskaan tulisi sitä ongelmaa, ettei ehdi näkemään kavereita. Ja sen lisäksi tutustuisi kavereiden kavereihin. Ja jos jonkun mielestä aika ei riitä, niin aina voi tinkiä sellaisista asioista kun siivoaminen, pyykinpesu ja ruuanlaitto. Ja onneksi mulla ja Martti Ahtisaarella on samana päivänä synttärit, niin mä voin kutsua kaikki meiän kuukaussynttäreinä sinne eikä mun tartte hoitaa järjestelyjä, riittää kun mä saavun itse ja mun vieraat bien sur.
Asiasta kukkaruukkuun: meidän talossa tehdään julkisivuremonttia. Koko piha on täynnä niitä rakennussetiä, jotka kohta aikoo tulla mun parvekkeelle. Tosiaan meidän parvekkeellehan ei kukaan ilman rähisemistä tule, mutta silti mun pitää muistaa pukea vaatteet päälle aamulla. Se yksi niistä oli kyllä sen näköinen, että voisi se sisällekin tulla. Siis vain siksi, että mun taulut pitäisi laittaa seinään. Se näytti niin vahvalta ja KALJULTA kun se kanteli jotain juttua siinä pihalla;)Hmmm…
Mutta mitä jos se yrittäis tuoda sen hammasharjan mun kylppäriin? Tai jättäisi sukkansa mun pyykkikoriin (no se vois saada ne puhtaana sieltä ehkä vuonna 2017)? Tai menisi mun keittiön kaapille? Tai rupeisi puhuu lapsista, yhteenmuutosta, häistä, vanhempien tapaamisesta etc. Voi apua, täytyy luottaa, että isi tulee laittaa ne taulut. Se ei tosiaankaan halua muuttaa meille ja sillä on jo aivan ihania ja fantastisia, kauniita ja fiksuja lapsia, ainakin yksi.
No kylläpäs juttua riitti. Hyvä saavutus ensimmäiseksi kerraksi… mun mielestä. Ehkä mä jaksan innostua kirjoittelemaan joku toinenkin päivä.
”Muutamat ihmiset ovat elossa vain siksi, että laki kieltää tappamasta heitä” – E. W. Howe-
http://lhkieppi.vuodatus.net/