Mä en siis ole vielä kyllästynyt tähän hommaan. Mun mielestä kaksi kirjoitusta multa on saavutus. Mutta mulla on kyllä niin paljon asiaa aina, että tää blogi on ihan omiaan mulle.:)
Mä mietin, että mikä on loppujen lopuksi ystävyyden merkitys? Mitä asioita ei antaisi ystävälle anteeksi ja mikä on sitten ”vaan pikku juttu”? Mikä ylipäätänsä on ystävyyttä?
Mitä jos yksi parhaimmista ystävistä käyttää vaan kriisipuhelimena? Soittaa sillon kun äijä on inhottava ja minä sitten yritän lohduttaa. Minä lähden baariin kuuntelemaan ruikutusta huonosta parisuhteesta. Aivan niin, minä olen parisuhdeterapeutti. Minä, joka työnnän kaikki miehet pois kuukauden kuluttua ja juoksen karkuun jos liikaa hätiköidään.
Mutta kun yhtäkkiä tämä ihana ystäväiseni, jolle en ikinä tahtoisi mitään pahaa, on mennyt kihloihin todellisen urpon kanssa. Minulle asiasta kerrottiin samalla kun kaikille muillekin. Olin ylpeä itsestäni. En sanonut mitään. En kysynyt miksi ihmeessä? Osasin olla hiljaa, kun tiesin, ettei minun tietoni ollut jaettavaa materiaalia. En myöskään onnitellut. Miksi olisin? Jos mies käyttää ystävääni ilmaisena lapsenvahtina ja taloudenhoitajana, juoksee itse millon missäkin ja puhuukin rumasti tyttöystävälleen.
Minulle ei kerrottu, että asiat olisi selvitetty. Vasta kuukausi aikaisemmin olin kuunnellut sitä kuinka mies on inhottava ja nyt he ovat kihloissa! Minulle kihlautuminen tarkoittaa sitä, että joskus mennään naimisiin. Ja minusta ystävät jakavat sekä ilot että surut, mutta ilmeisesti olen taas olettanut väärin.
Nyt minä olen paha paha ihminen. Olen ilkeä ja kateellinen The Bitch. Ryven itsesäälissä, koska minulle tärkeä ihminen haluaa jakaa ihmisen kanssa, joka ei todellakaan osaa kohdella naisia. Minä olen suunnattoman kateellinen, kun joudun syömään yksin, nukkumaan yksin, olemaan yksin kotona, siivoamaan yksin eikä minulla ole miestä, mutta hänellä on AVOPUOLISO. Tiedoksi vaan, olen mielelläni yksin (ja onhan minulla koira) ja minä haluan sitten joskus jakaa elämäni arvoiseni ihmisen kanssa. En halua tuhlata elämääni, johonkin joka tekee minut onnettomaksi. Olen paha ihminen, koska en osaa olla onnellinen ystäväni puolesta. En osaakaan. Minä en voi olla onnellinen hänen puolestaan, koska en usko, että mies jaksaa näytellä unelmien miestä kauaa. Tiedän, että jonakin päivänä hän katuu tätä päätöstä.
Minä en luopuisi ystävistäni miehen takia. En minä miestäni ystävilleni valitse, mutta he ovat kuitenkin minun ystäviäni. Heidän ei tarvitse hyväksyä valintaani, mutta heidän pitää pystyä elämään sen kanssa. Niin minäkin pystyin. Enää ei huvita pystyä.
En ole kuullut ystävästäni kahteen kuukauteen. Kai meidän 13 vuoden ystävyys kaatuu tähän. Vai onko tämä edes ollutkaan ystävyyttä? Mitä lie, mutta minä en ainakaan ole enää psykiatri eikä minun tarvitse olla pahoillaan hänen puolestaan. Voin keskittyä ihmisiin, jotka soittavat minulle silloinkin kun menee hyvin.