Kimmo havahtuu ajatuksistaan. Nuotion äärellä on kautta ihmiskunnan vaivuttu syviin ja viisaisiin ajatuksiin ja havahduttu niistä, milloin mihinkin.
Kimmo havahtui siihen, että hän oli jälleen oivaltanut jotain valtavaa. Hirveä innostus tuntuu koko hänen kehossaan, niin kuin lähes kaikilla lapsilla ja joillain aikuisillakin.
– Kuinka, hän kysyy, – Kuinka ääretön ja viisas luovuus yhdistetään arkiajatteluun ja tekemiseen? – Mulla nimittäin on niitä molempia, niin kuin ilmeisesti kaikilla muillakin.
Hiljaisuus, nuotio ja rauhallinen, hämärtyvä Afrikan ilta rentouttavat häntä, mutta hän ei vielä hoksaa, että se on samalla vastaus.
Joku voisi ajatella, että keskittyisi lapsirukka vaikka leikkimiseen. Mutta hän ei näe ihmeellisten ajatusten huikeaa leikkiä nuoren sankarimme mielessä. Eikä näe sankarikaan, vielä, mutta se ei estä leikkimästä.