Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä. En edes tiedä kelle ja mitä puhun. Lähden vain puhumaan.
Olen törmännyt tutkimusmatkallani ihmisiin, joita sellainen miettiminen ahdistaa. Mitä sitä miettimään, senkun elää sitä. He ovat oikeassa, omassa elämässään.
Olen törmännyt ihmiseen, jota ei elämä kiinnosta, vaan se, mitä se ei ole. Suuri osa hänen puheestaan on niin vaikeaselkoista, että hänen kielensä opettelemiseen menee aluksi aikaa. Se ei ollut mun juttuani, vaikka avasikin paljon mielenkiintoisia näkökulmia.
Siitä opin muun muassa sen, että elämään tutustuminen ja sen eläminen on jokaisella oma juttunsa.
Ihan kuin keittiön siisteys. Jokaisella on oma tasonsa, jolla keittiötään pitää ja se on hänelle paras. Jonkun pitää puunata ja laittaa tila viimeisen päälle. Mausteet aakkosjärjestykseen jne. Siihen menee hirveästi aikaa, mutta se on tehtävä. Muut saattavat pitää pimeänäkin, mutta se ei haittaa.
Katsotaan.