Kimmo seurasi ällistyneenä kuinka hänen särkynsä ja kipunsa poistuivat. Matka koneelta kylälle oli ollut yhtä tuskaa ja se kuinka kauan oli kestänyt, ennen kuin hänet oli saatu hoitoon, oli koetellut hänen venymiskykyään. Mutta kylän lääkärihommista vastaava mies oli kyllä osannut hommansa. Tutkimus, kevyt paineluhieronta ja jotkut lääkehauteet, ja tässä Kimmo nyt ihmetellen seurasi hyvänolontunteen leviämistä äsken niin särkeviin lihaksiin ja kudoksiin.
Kun hän puolen tunnin päästä tuli tajuihinsa, oli alkanut hämärtää. Majassa oli lähes pimeää ja Kimmo lähti etsimään hyysäriä ja rasistia. Hänen olonsa oli mainio ja niin kuului olevan tunnelma kylän keskellä olevalla nuotiopaikalla. Hän kuuli hyysärin äänen puhumassa jotain ihmeellistä kieltä ja suurehkon ihmisjoukon elävän puheen mukana. Kun Kimmo tuli esiin, hyysäri ilahtui, huudahti jotain kyläläisille näiden vivahteikkaalla kielellä ja Kimmolle: – Hyvä Kimmo! Olinkin juuri kertomassa kuinka meidän yksikkö löytää asiantuntijoitaan. Kerrohan kuinka sinut löydettiin tiedustelupalveluun.
– Enhän minä osaa kieltä. – Ei sun tarvitse. Nämä on samaa sakkia kaikki kuin sinäkin, ne lukee ajatuksia kehonkielestä ja rytmeistä jne. Kerrot vain omilla sanoilla, ja ajattelet mitä puhut, niin porukka lukee siitä sitten. Ja yhtäkkiä Kimmo huomaa, että hyysäri puhuu totta. Kaikki kyläläiset katsovat häntä tarkkaavaisesti ja Kimmo aistii, että häntä luetaan hyvinkin tarkkaan. Se tuntuu mukavalta, mikä taas rentouttaa kyläläisiä. Kaikki hymyilevät ja Kimmo alkaa kertoa tarinaansa:
– Olin saanut yksivuotislahjaksi sormikkaat. Suomessa on talvella kylmä ja vauvat puetaan hyvin kun ne viedään ulos. No minut laitettiin vaunuihin ja vällyihin ja pääsin nukkumaan päiväunia pieneen lumisateeseen takapihalle. Minä en kuitenkaan pitänyt sormikkaista, kun niissä sormet joutuvat eroon toisistaan. Protestiani ei kuitenkaan kuultu tai ymmärretty, mutta sain nokkamukin vaunuihin. Käytin koko puolitoistatuntisen päikkärini siihen, että purin sormikkaat ja virkkasin nokkamukilla itselleni lapaset. Tämä lähti leviämään ja yhden pihakaverin äiti sitten kertoi miehelleen ja ne tuli tapaamaan mua..
Koko kylä oli aivan hiljaa. Meni hetki aikaa ymmärtää lumisateessa nukkuvia vauvoja, nokkamukeja ja lapasia. Hyysäri repeili jo, ja pikkuhiljaa koko kylän väki nauroi yltyen. Kimmo virnuili takaisin, aika epeleitä lukemaan bodylanguagea, mutta hyvätunnelmaisia nuotiobileitä.