Jossain ajassa

Jätkäntuli leveänä ja kirkkaana virtaavan joen rannassa palaa hiljaksiin. Koskipaikassa nuotiota pitävä Kimmo katsoo koskelle veneeseen, jossa mies soutajanpaikalla tekee tuuletusliikkeen. Taimen on elämän ottamisen sijaan joutunut antamaan omansa.

Nuotiolla Kimmo omistaa lämpimän tasapuolisia ajatuksia molempien kulkijoiden sieluille ja mielikuville.

Joki todistaa tämän, muttei tiedä, että senkin lisäksi on vielä enemmän.

Vai tietääkö, se kun menee vain.