Täynnä rakkautta ja kauheiden kokemusten järkyttämänä kohta entinen hyysäri kokee jotenkin poistuneensa ruumiistaan. Hän tunnistaa olevansa koneen ulkopuolella. Katsoessaan pienestä ikkunasta sisään, hän näkee kohta entisen rasistin koneessa, avattu viinapullo sylissään. Näyttää ihan kuin rasisti puhuisi katosta roikkuvalle happinaamarille.
Kohta entinen rasisti on sen verran kännissä ja sekaisin järkytyksestä, että hän pitää naamaria henkiolentona, mutta se ei estä häntä siinä minkä pitää tapahtua. Hän kompuroi koneen ohjaamoon ja väkevässä uskossa alkaa ottaa konetta haltuunsa.
Ällistyneenä entinen hyysäri tuntee palaavansa kehoonsa. Lämpimässä kirkkaassa ilmassa hän hakee katseellaan pilkunnussijaa ja näkee avautuneen varjon allaan. –Voi jumalauta, häneltä pääsee. –Totta kai pilkunnussija on astunut koneeseen varjon kanssa.
Illalla entinen hyysäri katsoo hellästi upeaa blondia, vaimoaan, entistä rasistia. Nainen katsoo takaisin henkeäsalpaavan kauniissa silmissään ilme, jonka entinen hyysäri tunnistaa. ”-Tuo uskomaton, herännyt olento haluaa hyysätä minua.”
Entinen pilkunnussija aistii tunteita heidän välillään, muttei ymmärrä mistä on kysymys. Se on ymmärrettävää, sillä hän tulee kokemaan tuollaisia vasta murrosiässä. Kuuden vanhana hän keskittyy mielummin palikkatorneihin, vaikka nekin alkavat jo jäädä.
Rakkaus ja viisastuminen sävyttää lempeää trooppista iltaa. On muutosten aika.