Olen keijukainen,
sipsuttelen hermoilla,
kilistän korvien
kahta pikaria,
pesen sanoja.
Olen kirottu,
tähdet kipinöivät selästäni,
puiden huudot
tummasta tukastani.
Ihmisalokas:
vaaka täytyy tasoittaa!
Pohjalla pelko joka muuttu vastuuksi,
pohjalla tyhjyys joka muuttuu näyksi,
pohjalta kauhu
mysteeriksi.
Kyyneljyviä,
ahkerien sormien kukkia,
unensarastusta,
puheen kihinää;
maailma on aistien kupeissa
päivä päivältä täydellistyvä
mitta
-Satu Salminiitty-