Urheilu ei ole enää pelkkä kilpailemista vaan urheilijan on näytettävä kauniilta tai komealta, voidakseen edustaa tuotemerkkejä.
Raha on herättänyt ahneuden ja panokset ovat niin korkealla että voitorahoihin koetetaan päästä käsiksi keinoja kaihtamatta, aineilla tai muuten huijjaamalla.
Dopinaineet ovat jo yksi teollisuuden muoto, enää ei riitä että valjastetaan olevassaolevia lääkeaineita dopingkäyttöön vaan nykyisin valmistetaan teollisesti suoraan dopingkäyttöön aineita, eli kyllä käytön täytyy olla todella yleistä että on syntynyt niin suuret markkinat jotka elättävät jo oman teollisuuden haarankin.
Näiden suoraan dopinaineiksi tuotettujen aineiden tunnistamisessa ei testaajat kykene pysymään perässä ja siksi kiinnijääminen on noilla aineilla harvinaisempaa jopa mahdotonta, mutta niiden hinta on sen mukainen.
Huippu-urheilussa mukanaolevat ovat niin syvällä tuossa sopassa ettei kukaan enää uskalla aukaista suutaan, se olisi heidän uransa loppu.
Kilpailijat ovat pakotettuja käyttämään määrätyissä lajeissa aineita menestyäkseen, muutoin jää kaikki valmennus ym tuet saamatta, koska menestystä ei tule ilman aineita. Tukijärjestelmä takaa sen että urheilija oman valmennus ym. verkostonsa kautta hakeutuu kiellettyjen aineiden piiriin ja tällälailla urheilujohtajat pesevät omat kätensä ja ovat kiinnijäämistapauksissa onnellisen tietämättömiä.
Ei hiihdossakaan kp kyröllä voinut olla sellaisia rahoja omassa taskussaan vaan tuo rahoitus oli tultava joltain ulkopuoliselta, kysehän oli aina yhdellä kertaa kymmenistätuhansista markoista ja vain harvat tietävät kuinka montaa kertaa tuo toistui. Voidaan olettaa ainakin satojen tuhansien olleen kyseessä, jopa miljoonien.
Valmentajat antavat aineita valmennettavilleen, jopa alaikäisille, esimerkiksi pikajuokasija vakkila. Kuinkahan kauan hän oli saanut noita aineita ennen kiinnijäämistään? Ei voida kuitenkaan millään lailla olettaa että tuonikäinen nuori miehenalku olisi kypsä tekemään päätöksiä käyttämisasiassa.
Kilpailutahti on ns. popyläärilajeissa niin kova ettei ole urheilijalla mahdollisuutta palautua edellisistä suorituksista vaan palautumiseen on ollut pakko alkaa käyttää siihen suunniteltuja menetelmiä, kiellettyjä nekin.
Pillerikauppa on laitonta ja siksi siihen on sekoittunut rikollisuus mukaan, eli urheilijoiden tukipiiri liikkuu rikollisten joukossa, tehdessään kauppaa kielletyistä aineista.
Rikollisuutta, salailua, kähmintää, valehtelemista ym.
Kun tällaisessa ympäristössä urheilija liikkuu aktiiviurheilun ajan niin sen on pakko vaikuttaa hänen moraalikäsityksiin ja maailmankuvaansa.
On kovin vaikeaa uskoa että urheilija lopettaessaan urheilun ei olisi turmellut omaatuntoaan ja psyykkeen terveellisyyskin on kyseenalainen.
Todennäköisesti hän jatkaa elämäänsä urheilun opettamien kyseenalaisten moraalikäsitysten viitoittamaa tietä, tavoitteisiin pitää päästä keinoja kaihtamatta, keinoista viis.
Se sopii hyvin tähän hedonistien ja narsistien maailmaan.
– Ouman –