jos kaikki muutkin kirjoittaa niin miksen sitten minäkin.
kerron teille nyt vähän siitä mitä on ollut….
jo junnusta asti elämä ei ole hymyillyt, ensimmäisen kerran keksin helpon tavan saada kaikea kivaa ilmaiseksi 6 vuotiaana. siinä vaan sattu oleman leipomon auto ja siinä laatikossa vain odotti ottajaansa joku wiineri tai leivos mikä sitten olikaan, en enää muista siitä on aikaa jo yli 20 vuotta. se maistui niin hyvälle että ette voi uskoa!!! sen jälkeen vietin tavallista rauhallista pikkupojan elämää n.2 vuotta kunnes vanhempani erosivat en tiedä johtuiko siitä vai mistä mutta me vaan alettiin muutaman kaverin kanssa varastelemaan kaupoista pieniä juttuja karkki patukoita ja sen sellaista. ajan kuluessa se sitten muuttui jo kilpailuksi kuka varastaa kalleimman,kuka isoimman,kuka määrällisesti eniten, kaveri voitti määrä kilpailun sai tungettua hihaan varmaankin 15 kinder munaa, niitä me sitten yhdessä koottiin yhdessä hylätyssä lantikassa, se oli jotain niitä aikoja kun tajusin että mutsi piti rahaa säästössä kirja hyllyssä olin varmaan 3 luokalla kun ensimäisen kerran uskalsin ottaa sieltä rahaa, lintsasin kaverin kanssa koulusta ja mentiin läheiselle ostarille syömään hampurilaiset. äiti ei koskaan vienyt meitä mihinkään edes nakki kioskille joten se oli elämäni ensimmäinen hampurilainen, se maistui todella hyvältä. tietysti jäätiin kiinni siitä että oltiin lintsattu mutta jostain syystä en jäänyt kiinni siitä että olin ottanut rahaa. sitte oli taas vähän aikaa ihan normaalia elämää kunnes muutettiin taas silloin muistan kun lupasin itselleni etä en enää ikinä varasta olin silloin 4 luokalla… noh pitihän se paikkaansa ainakin vuoden. sitten alko tas kaiken lainen pikku kaupoista varastelu. seuraavassa jutussa sitten vähän enemmän taustaa