Fiiliksiä tien päältä

Niin, eihän kaikki mene kuin suunniteltu, vaikka lähelle päästiinkin. Menomatkan ajoin suunnitelman mukaan Pudasjärven kautta, matkaan meni noin kolme tuntia ja pidin ruokatauon Koillisportilla ja juomapaussin Ranualla. Matkalla sattui sen verran tappioita että jo aiemmin hajonnut pienehkö sivukate luovutti lopullisesti ja jäi johonkin kohden tietä, mutta muuten reissu sujui ongelmitta. Mielenkiintoisesti pyörän kulutus oli maantieajossa isompi (about 5,5l/100km) kuin kaupungissa ja lähiseutuja kierrellessä.

Paluumatkan tulin Kemin kautta, ja etukäteisarvioni liikennemääristä piti paikkansa. Autoja tuli jatkuvasti perä edellä vastaan, mutta ohittaminen on prätkällä sata kertaa helpompaa kuin nelipyöräisellä. Kiihtyvyys on aivan eri luokkaa ja monesti Suomen teillä on sen verran leveät kaistat ettei keskiviivaa tarvi ylittää leveällä customillakaan. Autojonojen ohittelu sujui iloisesti, varsinkin kun moni ymmärsi antaa tietä ja siirtyä pariksi sekunniksi kaista sivuun. Hyvä autoilijat, olette ymmärtäneet mitä joustava ajo tarkoittaa!

Kaasukäsi on vähän hellänä, samoin hartiat, mutta muuten kroppa ei juuri protestoi. Eilen olin hieman enemmänkin jumissa, mutta hyvin nukuttu yö pelasti paljon. Huomenna sitten taas töihin, nyt jaksaa paljon paremmin. Kannatti lähteä!