Tänään kävimme läheisessä luonnonpuistossa, jonka jyrkänteet herättivät poikamaisia piirteitäni päiväuniltaan. Sain kamerasta hyvän meriselityksen sille, miksi aikuisikään ehtinyt, rokotettu mies hyppii ja kiipeää pitkin kalliomuodostelmia vieressä kulkevista portaista huolimatta. Nautin kiipeämisestä täysin siemauksin, mikä tuskin jäi epäselväksi kenellekään. Seinäkiipeilystä en kovinkaan innostunut, mutta kallioita ja puita pitkin voisin kavuta loputtomiin.
Lisäksi kunnostimme 1960-luvulla valmistetun perämoottorin, joka oli seissyt aitassa about 20 vuotta käyttämättömänä. Uudet bensaletkut, kipinän tarkistus, seoksen säätö ja noin satakunta nykäisyä narusta, ja johan päästiin nauttimaan kesästä. Vielä pitää kokeilla josko aitassa oleva, isompi kone suostuisi yhteistyöhön.
Kävin myös serkkutytön kanssa melomassa, ja voi pojat että tässä järvessä riittää lääniä! Ulappaa olisi ollut suuntaan jos toiseenkin, mutta kiersimme vain noin 8 km:n lenkin lähisaarten ympäri. Voi olla, että löydän huomenna uusia lihaksia yläkropastani.
Tästä on tarkoitus jatkaa tiistaina Tampereelle, jossa meno lienee aiempaa kosteampaa. Vanhan lukiokaverin ”mennään kaljalle” kun tuskin rajoittuu siihen yhteen.
Vaikka onhan se jo aikakin käydä ulkona.