Ojasta allikkoon – mutta vain hetkeksi

Koskaan sitä ei näemmä ole tyytyväinen. Vasta pääsin valittamasta, kuinka kaipaan jo töihin, ja nyt kun täällä ollaan niin ei kelpaa sekään. Vika on tosin siinä, että juuri tällä hetkellä projekti on odottavassa tilassa vanhan deadlinen umpeuduttua ja uusia kuvioita odotellessa. Pomo(je)n kanssa pidetty palaveri diplomityöaiheesta vaikutti sentään lupaavalta ja hyvinkin potentiaalinen aihe-ehdotelma saatiin haarukoitua. Jos kaikki menee hyvin, lopputyöstä ainakin osa tehdään yhteistyössä italialaisten kollegojen kanssa ja matkustamiselta tuskin voi välttyä. En olekaan vuosiin käynyt kunnon ulkomaanreissulla, viimeisin Tallinnaa pidemmälle suuntautunut reissu taitaa olla vuodelta 2004 (silloin piipahdin Belgiassa).

Täytyy näemmä pitää pitkähköjä teetaukoja ja surfata netissä ahkerasti nyt kun voi. Kunhan lopputyökuviot selviävät ja uudet projektituulet alkavat puhaltaa, tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Siihen päälle parit suoritettavat kurssit (joiden suorittamismotivaatio on tältä keväältä jo kauas karannut), kaverit, harrastukset ynnä muut ja niin on taas yksi senior engineer kiireinen ja aika kortilla. Sou not, kyllä nuorena jaksaa!