Keitin kaakaota ja leivoin pasteijoita. Heitin ne reppuun ja hain vielä alkukotoa tuoreimman Suomen kuvalehden seuraksi. Ajelin Koitelinkoskelle, jätin auton parkkikselle ja lähdin kävelemään kohti Isoasaarta.
Lumi on vetistä ja viettää hieman saappaan alla. Silta näyttää pelottavan liukkaalta märkien lautojen kiillellessä pilvisessä päivänvalossa. Vanhat laudat natisevat ja silta huojuu askelteni painosta. Toiselle puolelle päästyäni koukkaan rantaa viistävälle kelkkareitille, jota pitkin kävelen saaren pohjoispäähän. Poikkean kelkkareitiltä kulkemattomaan hankeen, joka melkein yltää saappaan suulle asti. Tutkailen potentiaalisia pysähdyspaikkoja.
Olisiko tuossa sopiva kuusi? Ei, liian keskellä saarta, tästä ei näe kovinkaan kauas. Avaraa tilaa pitää olla.
Entäs tuo? Ei, liikaa lunta. En minä tänne uimaan tullut.
No tuo sitten? Hmm, katsotaanpa. Ensinnäkään se ei ole kuusi, mutta väliäkö hällä. Ei tässä puurasisteiksi aleta. Koivun juurella on jonkin verran lunta, joka on helppo siivota pois yhdellä jalan heilautuksella. Asettelen pilkkireppuni maahan ja istun alas. Etsin termospullon ja kaadan itselleni kupillisen. Yritän kuunnella tarkasti, mutta ainoina ääninä ympäristöstä kuuluu kaukaisia auton ääniä ja veden kohinaa. Tämä on hyvä paikka.
Hörppään kupin kuumaa ja etsin repusta lehden. Selailen sivuja, mutta mikään uutinen ei erityisesti kiinnitä huomiotani. Luen tietokilpailukysymykset, palautteen viime viikon ristikosta ja tottakai Jyvät & akanat. Vai että sanaharkan seurauksena syntynyt nuori mies, hehheh. Ja tiesinhän minä että kun kysytään jalkapalloilijaa, kannattavien veikkauksien listaan kuuluu Mikael Forsell. Sehän sen kirjan vasta kirjoitti.
Sitten käännän esille tehtäväsivulta oman suosikkini, piilosanan. Oveliin vihjeisiin on kätketty vastaus sekä sanaleikin muodossa että jonkinlaisena kuvauksena, mikä helpottaa oikean sanan tunnistamista ja antaa mukavasti purtavaa aivoille. Kuka hiton Veikko E, en minä tällaisesta ole kuullutkaan. Varmaan pitää ottaa vain etukirjaimet, ja kyllä – vappujuomassa on simassa ja ve eteen, saadaan vesimassa. Sehän se suuri nestemäärä on, tottakai!
Ratkon tehtäviä ensin kuppi kädessä, kirjoittamatta mitään ylös. Pohdin jokaista vihjettä hetken ja keksinkin useita sanoja heti ensimmäisellä silmäilyllä. Vuosien kokemus tuottaa sittenkin tulosta. Kuppi tyhjenee ja käteen vaihtuu kynä, joten alan täytellä keksimiäni sanoja ruutuihin. Tuohon tulee nuorimies, ja tuo on selkeästi sivuajatukset… ainoastaan Laatokan saari tuottaa ongelmia, kun maantiedossani on juuri sillä kohtaa aukko. Onneksi vihjeen loppuosa pelastaa vihjaamalla, että Pohjois-Karjalassa on iloinen tällainen. Siellähän on Ilomantsi, joten vastaus on selvästi Mantsi. Aina oppii jotain uutta.
Täyttelen loputkin kirjaimet paikoilleen ja vilaisen vielä lehteä kerran. Ei mitään suurta ja mullistavaa. Taitan lehden takaisin reppuun ja istun katsellen maisemaa. Joku kävelee vastarannalla jäykästi, toisesta saaresta kuuluu lasten huutoa. Siinäpä huutelevat, kyllä tänne ääntä mahtuu. Kaivan pasteijat esille ja isken hampaani ensimmäiseen. Mmm, mikähän siinä on että kaikki ruoka maistuu vielä paremmalta ulkona? Syön hyvällä ruokahalulla ja juon vielä kupin kaakaota.
Minulla ei ole mitään hajua ajan kulumisesta, kun kerään tavarani ja alan seurata läheistä polkua takaisin sillan suuntaan. Matkalla ohitan tutun kuopan, jossa on tullut istuttua monta monituista kertaa nuotion ääressä. Vähän ennen siltaa on tanssilava, jonka olisi puolestani saanut jättää rakentamatta. Kierrän sen ja ylitän joen toistamiseen. Oikaisen hangen poikki autolle ja totean, että retkeni kesti kutakuinkin puolitoista tuntia. Laatuaikaa joka hetki, mieli ja ruumis ovat levänneet. Koitelinkoski luo riittävän illuusion korpimaasta, vaikka Radio Rock kuuluu autossa ja internet löytyy taskusta.
Käyn alkukodissa palatessanikin, jätän sieltä lainaamani tavarat pois ja teen hieman lumitöitä. Ei hitto, eihän näin painavaa lunta mikään kolaa. Auraan pelkän pihatien, parempi sekin kuin ei mitään. Eipä tarvitse lumessa kahlata autolta ovelle.
Kotiin palatessa mieli on tyyni ja olo hyvä. Takaisin tietoyhteiskunnan pariin, uusin voimin ja erilaisella otteella. Poskia kuumottaa vähän, vaikka ulkona ei paistanutkaan. Mies on saanut rauhansa ja jaksaa taas kohdata maailman.