Ensimmäiseksi annan vinkin: älkää menkö syömään pitsa Hirvaskankaalla.
Yli 8 euron lätty oli naurettavan pieni ja reunat todella leveät, joten ruokaisasta eväästä ei todellakaan voi puhua. Makukin oli enintään sinne päin.
Syötyäni soitin vanhalle yläastekaverille, jota en ole nähnyt sitten wanhojentansseissa sattuneen random encounter -henkisen törmäämisen jälkeen. Sovimme tapaamisen Jyväskylään ja juttelimme niitä näitä aikamme. Selvittelin myös paikallisia leiriytymismahdollisuuksia, mutta kaikki tarjotut vaihtoehdot olivat jo jääneet taaksepäin. Kaverini vihjeestä päätin kiertää Päijänteen länsipuolelle ja etsiä telttapaikan ennen Jämsää.
Ajelin kolmisenkymmentä kilometriä etelään ja valitsin satunnaisen risteyksen maisemien perusteella. Lähdin soratietä pitkin kohti tuntematonta tarkoituksenani löytää mukava telttapaikka hieman kauempana valtatiestä. Yleisen tien päättyessä kyselin lähitalon asukeilta hyviä telttapaikkoja, mutta ainoastaan läheinen leirintäalue sai kannatusta. Jatkoin kuitenkin matkaani vielä hetken, koska maisemat olivat kauniita eikä minulla ollut mihinkään kiire. Ei missään nimessä hukkareissu, vaikka olinkin jo kallistumassa leirintäalueen suuntaan.