Joskus tää elämä on Niiiiin Ihanaaa.. ja joskus tulee potkuja persuuksiin! Viime aikoina noita jälkimmäisiä, mut kun omistaa tällaisen syntymälahjaks saadun iloisen, myönteisen, empaattisen (liikaakin) sosiaalisen, hauskan, puheliaan luonteen, niin jotenkin pärjää.. Ja sitä kuuluisaa Suomalaista Sisua ja Tempperamenttia löytyy.. Mutta, kun pettymyksiä on tullut, niin sitä kaipaa ystävää, lämmintä syliä.. pientä hemmottelua?! Ei kai se oo paljon vaadittu? Uskon, että meillä kaikilla on varmaan kokemuksia samoista aiheista, niin haluaisin vaihtaa ajatuksia.. Tosin, aivan nuorilla on ehkä pikkasen erilaiset murheet ja ilot.. siks toivon, että vähän lähemmäks, mun ikäiset kertoilisivat omia kokemuksiaan, niin iloisia kuin niitä nyyh. vähemmän kivojakin. HEI, KIRJOITELKAA, IHAN MITÄ MIELEEN JUOLAHTAA, OLEN NÄÄS MELKO ELÄMÄNJANOINEN KAIKESTA HUOLIMATTA!!!! T. [email protected] ja suomi24:n [email protected]
