…kirjoittaa tänne jotain. Toinen jo ehti vähä huomauttaa, etten mitään kirjoita.
Eilen sain kaverin kanssa loistavaa palvelua eräässä kaupassa. Niin hyvää, et minä ostin pyörän ja kaverini jumppapallon, 20kg:n käsipainosetin ja melkein rullaluistimet(oikeaa kokoa ei ollut).
Sitä ei tokikaan mietitty, että miten saadaan kaikki raahattua kaverin luo. Kun se käsipainosetti painoi tosiaan sen 20kg ja ne oli pakattu sellaiseen työkalupakin näköiseen laatikkoon, eli sekin sitten mahdollisimman hankala kannettava.
Mun pyörässä ei ole tarakkaa, joten siitäkään ei apua. Sarvissa roikkui jo pari muuta kassia.
Niinpä sitkeästi se muutama kilometri kaverin kotiin kannettiin ähisten ja Pätkisten voimalla kassit ja nyssäkät lepotaukoja tiuhaan pitäen.
Ehjänä perillä. Jipii.
(Lukuunottamatta välilih… eiku -levynpullistumaa ja kämmenten pienoista kihelmöintiä ja käsien, sekä jalkojen lihasten lievää heikkoutta…)
Nyt mun tarttis vähä pakata kassia reissua varten. Ei jaksais. Äitin patojen ääreen käy matka taas huomenna. Käyn kurkkaamassa myös kummityttöä, mummia ja kaveria ja sen juuri ristittyä poikaa. Siinä se melkein sitten onkin se reissu. 🙂
Viime viikonloppu vietettiin Toisen kanssa laivastelemalla. Oli sitten niiiiiin mukavaa. 🙂 Syötiin enemmän ku juotiin. Hih.
Oisko tässä nyt sitten mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. Elämä luistaa ja on ihan mukavaakin vielä.
TOP 3 toivomukset tällä hetkellä:
1. Toinen Tampereelle
2. Lottovoitto
3. LOMAAAAA!
Aijoo! Ystävä Sveitsistä tulee vihdoin Suomeen käymään ens kuussa! 🙂
Siinäpä sitä vähän päivitystä mun elämästä. Hurjaa menoa kerrassaan. Ei voi muuta. Mulle ei tapahdu koskaan mitään hassua. Niisk.