Tervehdys periferia, tosin pääasiallisesti Eeva.

Iso tervehdys kaikki kehen lupasin pitää tätä kautta yhteyttä, mutta elämänmeno on hieman vienyt mukanaan ja pahoittelut Petralle siitä grafiikan salkku hommelista ja moi Tuomas.
Hieman on ollut hektistä tämä muutama viikko, jonka aikana olen tosin muuntautunut mannermaiseksi kosmopoliitaksi. Joten ei ole ehtinyt pitää yhteyttä, mutta lähden kohta puoliin läntiseen Bohemiaan, mikä on kaiketi aika lähellä Prahaa tai sitten ei, sinne nyt päätin tänään mennä ja sitä ennen ehdin varmaan hieman raportoida. Kaupunki on tietysti aivan kilipäisen kaunis ja siitä rustaan varmaan enemmän myöhemmin, mutta mutta, noh mitä ihmiset kirjoittaa blogeihin kun ei ole tappouhkauksia jaettavana ja ei tunnu tosi pahalta sillai niinku et vois kirjottaa siitä runon.

Eli illanviettostooria. Kävimme pienellä porukalla sellaisella Dark Live Fest/ Dark Folk (käsittaakseni joku ihme genre) festareilla, eka artisti oli joku ihme saksalainen nihilistihippi joka istui ja poltti siggeroisia ja kessua ja rohisi mikkiin, soitti noisea, blosse kärysi ja kauhuleffa kuvia silpotuista naisista tai jotain Dario Argento mössöä pyori jossain ruuduilla ja ne ihme avaruusleffa valoviirut silpo savua ja itse olin aivan etta jassoo, täällä nämä ihme natsit ja gootit nyt nytkähtelee jonkun ihme skinny puppy sakemannin mukana, empä oikein tiedä. Mutta pari Tullamor dew viski paukkua myöhemmin alkoi jauhamaan joku toinen saksalainen poppoo ja tuli oikein syvältä munaskuista tempaisevaa tavaraa, mitä minäkin osaisin nimittaa dark folk musaksi, tämän jälkeen tuli lavalle erittäin tiukka elektronisen musan tykitys ja itse täpisin täysillä mukana tyyliin: ”fuck yeah, this shit is tight, Yeah, Fuck yeah this shit is tight. Yeah. Fuck Yeah.” Palasimme toiselle osastolle kumoamaan muutaman mannermaisen brenkun tai bissen tai oluisen ja vaihdoimme näkemyksia eri esiintyjien tuotosten ominaisuuksista ja vertailimme niitä tyyliin: Fuck yeah that last one was tight, Where you from? Portugal, cool. Yeah fuck yeah that last one was some tight shit. Where you from ? Poland, cool. Fuck yeah that was really tight. Where you from? Finland, cool. That was tight shit. Mutta kyllä se eka esiintyjä oli paskaa joo tosi paskaa mut levyllä se on parempaa onko muka no paskaa se silti oli mika vittu sen nimi oli Deutch Nepal no niinpa tietenkin vittu mitä paskaa.
Viimeinen esiintyjä oli joku tosi limaisen oloinen tyyppi jolla oli tosi limainen lumenvalkoinen limaisen iso limainen kauluspaita, limaisen siistiksi ajeltu kallo ja limaisen huoliteltu limaisuusmaisteriparta. Ja tapa millä se notku kosketinsoittimiensa, hilavitkuttimiensa ja läppäriensa ääressä oli, paremman ilmaisun puutteessa, todella limaista, ja koko keikka tietenkin videoitiin ja projisoitiin klubin chillailu loungejen seinille joten erilaisuusboheemibilehilenihilistien vissyessobisse tauon aikana kokeilullinen-ambient-limaisuus-elostelija show ei menisi ohi. No tämä mannermaisen limainen tyyppi tietenkin, elostelija kun on, luo katsekontaktin kameraan olkapäänsä yli kuin groteski pornoleffan vetyperoksidi blondi, kärkkyen niin sanottua money shottia, limainen odottava katse limaisella naamallaan, samalla limaisesti nytkyttäen lantiotaan laitteidensa äärellä tavalla mikä herätti tunteen etten luottaisi tuohon mieheen niin, etta uskaltaisin jättää hänet kahden leivänpaahtimeni kanssa, ties mitä moraalitonta tuollaiset tyypit tekevät kodinkoneiden kanssa kun kukaan ei ole katsomassa, elektroniikkasiveettomyyselostelija. Leiänpaahtimenlaittaja. Aion lanseerata uuden ilmaisun, leivänpaahtimenlaittaja. Noh ei siinä vielä kaikki. Jossain kohtaa se kaivaa esiin jonkun levottoman kokoisen lautasantennin jossa on mikrofoni ja kaiutin ja mietin mitähän se nyt tekee, aikooko se syödä sen, aikooko se naida sitä, ei se osoittaa sen yleisöä kohti ja… mitään ei tapahdu, siis mitä helvettiä ja ihmiset hurraa. Ehei ei tällainen peli vetele, en ehkä ole kotoisin täältä mannermaisen sivistyksen kehdosta, ei tulen periferiasta, tuolta suomesta, missa juodaan känniin tullakseen, mutta kyllä meillä päin Tampereella jos joku kaivaa esiin jumalattoman lautasantennihilavitkutin viritelmän se tekee muutakin kuin suhisee epämääräisesti. Voi veljet, voi pojat, voi Euroopan ihmemaa, ei tällainen peli ei vetele. Poistuimme syömään kiinalaista ja tilasimme pullon riesling valkkaria pöytään ja olimme oikein tyytyväisiä iltaamme, mutta levoton luontoni pakotti minut vielä takertumaan prahan yöhön, ei enään keskustan meluisia klubeja, ei edes niitä ihmeellisiä euroopan vaihtoehtokerman leivanpaahdinrakastelun pyhäkköjä, vaan taideakatemian kupeen piskuisia lokerikkoja joissa saa juoda aamuun niin etta jää huoleton olo ja jos aamun sarastaessa hieman laulattaa ja kolauttaa päänsä vessan seinään kun ei enään ossaa pissiä yhä vakaasti kuin mitä on tottunut, niin ei ne naapurit siitä tuhise, kylla slaavit ja germaanit on sen verta lepposaa jengiä.
Mut odotahan Eeva hyvä kirjoitan jotain järkävää myöhemmin, sillä tajusin että taidan käydä kämpillä kakalla ennenkuin seikkailen ratikalle. Mutta aikas kiva juttu se vauvankin syntymä. puss och kram, mätää ja kramppeja. ja halei.