Juup. Tiedän, että päivä on vaihtunut jo aikaa sitten, mutta silti hetken elän henkisesti lauantaissa. 😉
Aamulla tuli lounaskutsu ”toisaalta”. Tiesin, että päivästä tulee kovin kiireinen kaikkineen, kun illalla olisi kauan odotetut tuparisaunomiset pitsansyömisineen pienille korvaamattomille muuttomiehille. 🙂 No, täytyyhän sitä syödä ja onneksi aika on tarvittaessa venyvä käsite ja hermotkin kestää paremmin kaaosta, kuin tyyntä meininkiä. No, siis sitten vaan syömään ja nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta.
Sitten olikin jo aika selviytyä kauppaan, koska pitsaa ei olisi meitin kaapin sisällöllä saanut aikaan. Juu, ei sinne päinkään. 🙂 No, ei muuta kun kauppaan ”autokärryjen ja niiden kuljettajan kanssa”, kera tietty kaverin, muksujen ja koiran kanssa. Juu, sen verran sekalainen sakki, että sai ihmiset taas kauhistella, miten jollain kahdella naisella menee lujaa ja nyt oli vielä kolmas heittämässä vettä myllyyn. Mutta ei silläkään niin väliä, kun turhaan sitä elämää elää niin julmetun vakavasti. Tavarat saatiin sitten kotiin ja kokkaus oli seuraavana vuorossa. 🙂 No juu, en mä nyt koko listaa jaksa kirjoittaa, miten nyt jokainen minuutti meni, mutta tosiaan porukkamme lisääntyi illan mittaan ja jo siinä vaiheessa meitä olikin monta. Olis Pampulan lauteet mennyt notkolleen, kun kaikki olisi yhdessä kirmannut sinne. 🙂
Kaikinpuolin ilta oli todella onnistunut, josta kiitos kuuluu seurueelle. Tämäkin nainen hymyili aidosti koko illan. 😀 Kiitos Rebeca + pojat ja _TS_+pojat. 😀
T: Pampula ja muksut