Ilta himassa, yksin kera parin drinksun. 🙂 Aika terapeuttista sanoisinko. Mut juu, eiköhän mun terapiaistunnot alkais olla kohta takanapäin. Nuppi ajantasalla elämässä, mitä nyt joskus hippasen viiraa, mutta eikös se ole jokaisen ongelma joskus. 😛
Tän illan olen kuullut, etten puhu tunteistani suoraan. Öö.. enkö? Sitten mä en varmaan osaa. Omasta mielestä sanon, mitä mieleen tulee heti, nyt ja välittömästi. Ok, tottahan omista tunteista puhuminen joskus on hankalampaa, mutta siinäkin olen tsempannut ihan sen takia, että on suorastaan raivostuttavaa, kun pitää arvailla toisen ajatuksia. 🙁 Se ei ole kivaa, ei hienoa, ei mitään järkevää ja mihinkään johtavaa.
Kuitenki tunne-elämäkin on siinä määrin pärsuksista, että koskaan asiat ei mene niinkuin haluat, tunteet menee väärään kohteeseen tai sitten ne ei vaan tavoita sinua. 😛 Outoa ja nyt en puhu vaan niistä suurista rakkaudentunteista, vaan ihan ystävien välisestä ystävyydestä.
Mutta, kuten moneen kertaan kuultuna, elämä on. 😀 Ja sitä rataa. 🙂