Mä halusin luottaa, rakastaa, uskoa.. Toinen heitti lokaa niskaan, selitti kaiken johtuvan.. ”ei mistään”.. Hänen puoleltaan kaikki on sallittua.. Minun puolelta ei ole.. Täh? Kävin ystävälläni tänään.. Mies hän on, mutta ystäväni.. Se oli liikaa. Elämä on ja toivon, että joskus löydän sen, joka luottaa, uskoo minuun oikeesti. En petä, en.. Rakkauteen vastataan rakkaudella.. Paskasta saa paskaa..
Kaikesta huolimatta, olen kai onnellinen.. Hyvä mulla nyt on, onneksi tää ei tullut ilmi vuosia myöhemmin.
Anteeksi rakas, mä en satuttanut sua mitenkään ja toivon, että sulla on hyvä olla joskus jonkun muun kanssa.. 🙁