Ennen kuin olin silmiäni saanut auki, oli puhelin soinut pari kertaa ja viestejä tupsahdellut puhelimeen. On se toisaalta mukavaa, että toiset jaksaa muistaa vanhentuvaa oliota, vaikka tosin joskus toivoo, että senkin voisi vaan itse unohtaa. Parasta tässä kaikessa kuitenkin oli, että äänet oli pois puhelimesta, niin en herännyt.. 😛
Väsy painaa, koska yöllä heräsin taas katselemaan seiniä. Heräsin- en tiedä, mihin- enkä saanut unta enää. Katselin toista siinä vieressä, mietin maailman menoa ja jossain vaiheessa sitten olin luovuttanut. Uni tulla tupsahti kuitenkin. 🙂
Mut juu, kaveri pamahti ovesta keittämään kahvia, joten seurallinen käytös olis kai plussaa.. 😛