”Jotkut papalagit väittävät, ettei heillä koskaan ole aikaa. He juoksevat päättömästi ympäriinsä kuin aitun riivaamina, ja mihin he menevätkin, he saavat aikaan onnettomuuksia ja kauhua, koska he ovat kadottaneet aikansa. Tämä riivaus on pelottava tila, sairaus, jota ei voi parantaa millään lääkkeellä; Esimerkiksi jos papalagi haluaisi tehdä jotakin, jota hänen sydämensä kaipaa, kuten maata auringossa tai meloa kanootilla tai rakastella tyttönsä kanssa, hän yleensä pilaa halunsa ajattelemalla, ettei hänellä ole aikaa iloitsemiseen.
Aika olisi kyllä olemassa, mutta hän ei parhaalla tahdollakaan näe sitä. Hän luettelee tuhansia asioita, jotka vaativat hänen aikaansa ja kyhjöttää äreänä ja valitellen työnsä ääressä, joka ei tuota hänelle iloa ja johon häntä ei pakotakaan kukaan muu kuin hän itse.
Vain harvoilla eurooppalaisilla on todella aikaa. Ehkei sellaisia ole ollenkaan. Useimmat syöksyvät läpi elämän kuin ilmaan viskattu kivi.Melkein kaikki katsovat vain maahan juostessaan ja huitovat käsiään päästäkseen muiden edelle. Jos heitä yrittää pidätellä, he panevat vastaan: >>Miksi häiritset minua; minulla ei ole aikaa; pidäkin varasi, että käytät oman aikasi hyödyksi.>> He tekevät näin,ikään kuin nopeasti kiiruhtava olisi arvokkaampi ja urhoollisempi kuin hitaasti kulkeva.
Olen nähnyt miehen, jonka pää sekosi, silmät pyörivät päässä, suu haukkoi kuin kuolevan kalan, joka muuttui punaiseksi ja vihreäksi ja jonka kädet ja jalat huitoivat ympäriinsä, koska hänen palvelijansa saapui paikalle hengenvetoa myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa. Tämä hengenveto oli hänelle suuri tappio joka ei millään ollut sovitettavissa. Palvelija joutui lähtemään majasta, papalagi ajoi hänet pois ja sätti: >>Olet varastanut aikaani tarpeeksi. Ihminen, joka ei kunnioita aikaa, ei ole minkään arvoinen.>>”
-Tuiavii-