Otsikko kuvastaa aivojeni tilaa..
Kovin tyhjältä tuntuu..tai siis oikeestaan asiaa siellä on vaikka kuinka paljon, mutta kun ei saa niitä ulos sieltä. Edelleen samat kysymykset kuin viime blogissa pyörii mielessä. On se ihminen kummallinen. Vaikka kuinka hyväksyy toisen näkemykset niin silti jossain syvällä sisimmässä sitä kuvittelee jotain muuta. Hitto..kaikki on kuitenkin hyvin, miksi ei voi tyytyä siihen ? Kai tää alkoi taas siitä kun kehotettiin panetukseen hakeen apua muualta..onko pakko jos ei haluu ? Miksi sen pitäisi vaivata toista ? Mun oma päätökseni se kai on ja mitään vaatimuksia en ole toiselle asettanut. Kun kerta ei seurustella niin vapaa kai sitä on tekemään mitä haluaa..niin nimenomaan mitä haluaa..päätös on oma oli se sitten selibaatti tai muuta. Ei pitäisi toista häiritä..
