Oi oi, aurinko paistaa. Näin sateisen kesänalun lopulla melkoinen ihme. 🙂 Mutta voi, mihin on tämä elämä minua vienyt, kun viimeisen blogin kirjoittemisesta on jo yli vuosi? No, eipä paljon minnekään. Samaa vanhaa p***aa jatkuu vaan. Variksetkin tunkevat kai pian avonaisesta ovesta sisään, raakkumaan korvani juureen. Ja lopulta kun saa jotain aikaiseksi, ei mikään mene niin kuin suunnittelee. Oinaana minä olen johtajaluontoinen ja kimpaannun herkästi kaikille ja kaikelle, kun asiat eivät mene kuin haluan (=hankala ihminen). Elämä potkii taas hetkellisesti niin perusteellisesti päähän ettei ole tosikaan. Siis hetkellisesti, asioilla on tapana järjestyä, ja minun tapauksessani niillä on noin kuukausi aikaa järjestäytyä, sillä sen jälkimeiningeissa meikä vaihtaa elintilaa. Annan armon käydä oikeudesta, enkä piinaa teitä yksityiskohdilla ”railakkaakin railakkaammasta” kesälomastani. Teitä ei kiinnosta, enkä minä jaksa kirjoittaa. 🙂 Tämä on vain itselleni ikään kuin muistutus v******vista ja epätoivoisista päivistä. On niin kylmäkin, ettei voi edes uimaan mennä ja kellua virran vietävänä kaukaiselle vastarannalle (jonka takana on vain uusi epäonni). Hyvää päivän jatkoa kaikille! 🙂 (Heti tuli parempi olo…)
