Nukuin TAAS pommiin. En vain kykene sopeutumaan tuohon stantardinmukaiseen vuorokausirytmiin. En ole oikein ikinä oppinut siihen. Valvotaan yömyöhään ja sitten aamulla pitäisi herätä epäinhimilliseen aikaan. Olen vieläkin nukkumassa, vaikka sain raahattua perseeni ajoissa töihin kaikesta huolimatta.
Nyt on keskiviikko ja olen nukkunut pommiin tällä viikolla jo kahtena tai kolmena aamuna:DD
Minulla oli eilen tärkeä tehtävä. Olin tapaillut joitakin miehiä ja piti tehdä päätöksiä. Huomasin kuinka tehokkaasti lause ”oletko valmis viettämään kesälauantain itkevän lapsen kanssa särkännimessä joka pelkää leppäkerttuja” karkotti miehet ympäriltäni:D Toisaalta se teki valinnastani helpon, mutta toisaalta se on ikävää kun alusta asti tekee selväksi, että on lapsi, mutta ei haittaa jos toinen haluaa vain seksiä. Ja tähän saa aina vastauksen että ”en halua vain seksiä”. Pitävätkö kaikki miehet naisia yhtä sinisilmäisinä? Minä olen sentään testin mukaan 78%mies ja 22%nainen, joten ajattelen enimmikseen kuin mies. Ei minua saa tuollaiseen vipuun kovin helposti. Kummallista silti, että pitää ensin valehdella ja sitten myöntää vasta ettei tahdo muuta:D
Ei sillä että se loukkaisi tai pahoittaisi mieleni, en minä mistään sokerista sentään ole ja tuollaiset asiat on minulle ihan ok. Ei siinä mitään. Ärsyttää vain se kuinka mies ei voi myöntää haluavansa seksiä, vaikka itse sanoo että sekin sopii vallanmainiosti:D
Noh, mutta nyt minulla ei ole yhtään ”hoitoa” tai ”deittiä” enää. Yhtä niistä tulee ainakin ikävä ihan vain siksi että hän oli niiiin upean näköinen. Tämä cityläinen kyllä tunnistaa itsensä jos joskus eksyy lukemaan blogiani (toivon hartaasti, että ei:D). Hän oli silmänruokaa parhaillaan, mutta toisaalta joka kerta se ei vain riitä. Minä haluan, että minut viedään teatteriin, elokuviin, syömään tai pyydetään vaikka kävelylle.
Nyt mietin sitten, että haluanko sitoutua vai kokoanko uuden ringin? 😀 Hakataan taas yhdessä hyvillä mielin päätäni seinään kun en osaa päättää?
Seurustella – panna… vai sekä että? Vai ihan vain panna ketä huvittaa? Jos yritän ehkä sitoutua? Mitä jos en pysty siihen? en tahdo satuttaa sitä henkilöä.. Mutta toisaalta tunnen itseni tunnevammaiseksi kun en oikein osaa ihastua tai rakastua, sellaiseen olisi helppo rakastua. Eikä tunnu missään? Onkohan minussa jotain vikaa? oppisinko ihastumaan tai rakastumaan? Oppisinko ikinä? Sillä ikinä en siihen ole pystynyt.
Ehkä vielä joskus opin. Hitottaa näin vaikeat asiat. Perjantaina muutama (muutamia) kylmä olut ja vitusti viinaa:D Kyllä ne asiat siitä selkenee:P