Olen nyt tooodella hämmentynyt. Minun herra moraalinen ongelma on ihastunut minuun ja pakko myöntää, vaikken sitä ikinä myöntäisikään, niin minä myös häneen.
Minulla ei käynyt pienessä mielessä, että näin voisi käydä. Olemme kuitenkin tavanneet vain kolme kertaa ja jotenkin kaikki tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. Sitoutumiskammoni iski.. Hän on upea. Uskomattoman komea, hyvä käytöksinen, plussana vielä hän on kokki, tykkää käydä teatterissa kuin minäkin, hänellä on 2 lasta. Ja niin edelleen.. En uskonut, että sellaisia miehiä on olemassa. Kun ajatellaan minua ihan vain naisena, niin se miten hän kohtelee naista on jotain käsittämätöntä. Enkä nyt tarkoita ovien availua tms. Hän luonnostaan koskee hyvin hellästi, nauttii siitä kun saa pitää naista hyvänä, hän puhuu avoimesti.. Ja ja.. En osaa sanoa kuin että wau. Sepä siinä…
Kuningastuurini on aina kuningastuuria. Jos menen rakastumaan johonkin märkään päiväuneen niin mitäs sitten? Hyvä on myönnetään. Pelkään ihan älyttömästi :DD Mietin koko ajan, että mitä jos. Mitäs jos, entäs jos.
Olin jo asennoitunut siihen, että saan häneltä ehkä seksiä vain. Ja sitten hän kertoo, että tahtoo enemmän.. En vain voi uskoa sitä todeksi. Se on hämmentävää ja omituista. Huumorintajuinen, maanläheinen, itsevarma herrasmies.. En osaa edes kuvailla sitä…
Olen muka törmännyt helliin ja lempeisiin miehiin, mutta en uskonut olevan olemassa vielä hellempiä ja lempeämpiä. Ja jotette ymmärrä väärin, niin ei hän silti mikään nössö ole. Siinä se. Koskee upeasti niin että tuntee itsensä vähintään prinsessaksi, mutta kuitenkaan menemättä mihinkään imelään.
Voi hitto…. olen aika pulassa. Pitäisikö hengittää johonkin pussiin ettei tule paniikki ajatuksesta seurustella upeimman miehen kanssa mitä voisi toivoa, sillä senhän en aijo antaa lipua ohi vain koska pelottaa. Sitten kun tulee jotain mutkikasta niin voin sanoa itselleni että ”minähän sanoin”.
Nyt vain olen ja ihmettelen…
Pahoittelen verbaalisenlahjakkuuteni tasoa tänään, olen oikeasti aika pihalla. Hämmentynyt, kummastunut…. jne….