Pieni hento keijukainen kuiskailee.
Mättäällä mietiskelee.
Kaunis,
kuin auringonsäde.
Kylmä,
kuin pakkasyö helmikuussa.
Arvaamaton,
kuin kevään tuulet.
Värikäs,
kuin syksyn lehdet.
Kyynel vierähtää poskelleen.
Mikä on?
Mielessään kysäisee.
Varpaitansa palelee.
Suojaa polvet paidallaan.
Tuolla likaisella rievullaan.
Kuka minua käskee ?
Kuka sen ansaitsee ?
Hetken istuu kylmissään.
Kuivaten kyyneleen.
Minä sen ansaitsen.
Minä siitä päätän.
Kuiskaa keiju hiljalleen.
Pelko hiipii metsän ylle.
Voi ei!
Keiju uhmailee
Kohisee metsä pakkaseen.
Täältä tulen!
Huutaa keiju innoissaan.
Lähtee hän juoksemaan.
Haluaa uhmaamaan.
Pian hän kompastuu mustikkaan.
Purskahtaa itkuun ja toteaa
” En tule ikinä voittamaan ”