Joka tulit elämääni,vaikka en kaivannut mitään!
Annoit avaran mielesi ja ymmärryksen huumata minut!Minut joka oli kokenut jo traagisen ihmissuhde menetyksen neljä vuotta sitten ja päättänyt,kaikki on nähty ja koettu!
Olit lopettanut kylmän suhteesi ja juuri minä olin se kaikki,mitä olit nämä vuodet kaivannut!
Minä olin se ainutlaatuinen ja erillainen mitä muut eivät olleet!
Minä laitoin täysillä itseni likoon tähän kaiken puolin,jopa riskillä!
Sinä kyttäsit puheluni,viestini ja etten saanut cityillä,koska hain sieltä mielestäsi kiksejä ja sinä jouduit panemaan minua säälistä!
Sinä et sallinut minun tiettyjä rääväsuisija ystäviäni,jotka jo heti alussa palautti sinut maan pinnalle!
Luulin että tytöt olivat väärässä..minä olin se ja on tuskaista myöntää sinisilmäisyys!
Tämähän on umpisokean kirjoitus,enkä kaikkea kehtaa edes tänne suoltaa!
Mutta niin tyhmä en ollut,kun sinut juna -asemalta hain ja olit täysin soseessa ja selittelit paskaa minkä kerkiät päivän kulusta!Herätyskellot jo jostain oudosta syystä soivat!
Tein väärin kun olit suihkussa ja luin tekstiviestisi,jonka sait exältä;Kiitos ihanasta päivästä ja onneksi poika ei meitä yllättänyt!
Mitä johtopäätöksiä,muita olisin siitä vetänyt!Etpä osannut itsekkään selittää!
Sinun piti olla töissä ja jostain kumman syystä vanha suola vaan janotti!Vai janottiko se kylmä suhde!
Kyllä onnistuit,olen katkera ja nuolen haavojani!Mutta muistathan yhden asian;En kuollut tähän,niin ainutlaatuinen et ollutkkaan!