Hanskat hukassa

No niin. Olen hieman rauhoittunut vuorokauden takaisesta. Niin sanotusti tipahti kyllä hanskat käsistä, tämä päivä meni kuuppaa pyöritellessä. Toisaalta niiden kurssien peruuntuminen oli ihan positiivinenkin juttu; nyt mulla ei ole enää tulenpalava kiire, eikä aikarajaa, jota pitäisi tavoitella.

Minun äiti sano minulle, et "Maija hei, sehän on ihan selvä, miks ne kurssit on peruttu! Siks, kun siä et meinannu keretä sinne!" Niinpäniin. Onneks on äiti.

Toisaalta...nyt en oikein tiedä, pitäiskö mun jatkaa samalla höyryllä eteenpäin, ku tähänki asti, vai hieman rauhottua ja mahdollisesti kuitenki sitte hommata täältä päästä joku väliaikaduuni, jotta nyt sais ees jotain roposia koottua siihen asti, että pääsen sinne pirun Helsinkiin ja johonkin oikeaan työhön.

Lupaan miettiä asiaa. Huomenna!