Kiinnostumiskolikon karu kääntöpuoli

Yllättäen jalo naapurini suvaitsi taas tulla kotiin puoli kuudelta aamulla ja aloittaa aivan jumalattoman kovaäänisen kälättämisen poikaystävänsä kanssa, joten mitä tässä muutakaan sitte lomalla tekee, ku valvoo seittemältä sunnuntaiaamuna. Ihan vitun ihanaa. No, onpahan aikaa mietiskellä kaikenlaista.

Oikeastaan minun tekisi mieli kirjottaa siitä, mitä tekisin tolle kohta jo neljä viikkoa putkeen miltei joka yö möykänneelle naapurille, jos saisin sen hyppysiini, mutta koska tämä kirjoitus on kaikkien nähtävissä intternetissä, ni enhän mie tohdi. En halua perääni poliisia ja mielenterveyshenkilökuntaa ja vihaisia vanhempia lapsiensa luettua Maijan blogia.

Niinpä ajattelin pohtia ihastumista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Sehän on vallan ihanaa. Tapaat jossain (vaikka baarissa) jonkun vallan lupaavalta vaikuttavan munakkaan (joo, tää on vaan tytöille ja sukkahousuja käyttäville homoille) ja toivot, että saat luovuttaa sille puhelinnumerosi ja että se oikeasti vielä käyttäisi sitä numeroa vaikka seuraavana päivänä, jotta voitte sopia tapaamisen. Ilmassa on varovaista odotusta.

Ja voi sitä aivotyöskentelyä! Voisko toi oikeesti tykätä minusta? Onkhaa mulla tukka hyvin? Pitääkhän toi mua ihan läskinä? Ei hitto, rellottaakohan mulla joku makkara...hmm...ei. Hyvä. Ei piru, sukkahousut valuu. Huomaakohan se, jos vähän kiskon niitä ylemmäs? Ei mut ehkä se antais vaan sellasen rempseen vaikutelman... Tykkääkhän toi rempseistä vai sellasista neideistä? Ei hitto nyt jos toi tulee mun luo ni mulla jäi jarrarit pesemättä pöntöstä. Voi paska jos toi huomaa, että oon ihan hetero rekkalespo.

No mutta. Kaikki menee silti oikein hyvin. Saat munakkaan kampitettua. Se vie sinut illan päätteeksi tanssimaan ja pyytää puhelinnumeroasi ja pussaakin vielä. Tässä vaiheessa äskeinen aivotyöskentelykohta toistuu noin 300 kertaa kiivaampana, kuin ensimmäisellä kerralla.

Ja voi! Hän käyttää sitä puhelinnumeroa! Te tapaatte! Se tulee teille! Ja vieläpä ihan kohta! Voi kärsä. Puoli tuntia aikaa, housuissa kamala majava ja pöntössä edelleen ne jarrarit. Vessaharja haaruihin ja venus pönttöön. Eiku. Puhelin pitää ottaa kylppäriin mukaan, koska se soittaa, kun se on lähempänä. Helvetinmoisen hutiloinnin ja raastamisen jälkeen haaruissasi on jotensakin räjähtänyt, puolikalju, mutta juuri ja juuri salonkikelpoinen majava, unohdat ajaa säärikarvat ja jannu on ovella, mutta jalassa on sentään suht kelvot kalsarit ja ne jarraritkin on pikaisesti hinkutettu pois. Tosin et kyllä ehtinyt käyttää vessanpesuainetta, hitto...

Kaikesta huolimatta teillä on ihan mukavaa ja vaikkei sitä majavaa näin pian tarvii käyttää, ajatus siitä, että se on edes suht kunnossa nostaa itsetuntoasi jo varsin mukavasti. Kolme viikkoa sitten niittimen nähneet säärikarvat ehkä hieman karvastelevat mieltäsi, mutta yrität pitää kinttusi kaukana jannusta. Samalla toivot, että se tykkää semmosista rempseistä hetero-rekkalespo-hässäköistä, joilla on säärikarvojen lisäksi vähän ylimääräistä vyötäröllään ja reisissään ja takapuolessaan ja leuan alla ja ja ja.

Aamulla jannu ei suorastaan vaikuta siltä, että se juoksisi viereltäsi pois. Olet kuin viulunkieli ja tarkkailet sen jokaista liikettä ja kyttäät silmämunat kovina, vaikuttaako se tympiintyneeltä/poisliukuvaiselta/ahdistuneelta. Jäpä kuitenkin jaksaa kyläillä ihan iltapäivään saakka ja kun hän viimein lähtee, sovitte, että "nähdään" ja "se soittaa". Ja sinä olet helpottunut, koska pääset viimein kakkoselle. Parasta persetreeniä on kamala paskahätä ja mies kylässä! (Jaa mitä minä tiedän persetreenistä? No juuri tasan tuon verran.)

Mutta. Iiiik! Tykkääsköhän se nyt musta? Nyt on menny jo 45 minuuttia, eikä se oo soittanu! Soittaakhaa se? Voi paska. Nyt jos se ei ookkaa kiinnostunu. Onkohan se? Olikohan ne säärikarvat kuitenki liikaa? Tai se, kun vahingossa pierasin yöllä? Olikohan mulla kuitenki etutukka vähä länässä...? Se näki kyllä mun reisiselluliititkin! Ihan varmaan näki, ku nousin sängystä! Voi eiiiii....!! Olikohan mun jutut ihan tyhmiä? Se ei kyllä nauranu sille yhelle kakkajutulle ihan niin kovaa, ku ois pitäny. Voi itku. Tunskohan se mun mahamakkarat? Näkyyks ne...? NÄKYY!! EIIIII....

Vielä illallakaan jannusta ei ole kuulunut. Alat tajuta, kuinka kako kaikkine mietteinesi olet. Ainoa toivosi on joku ystävällinen sielu, joka tajuaa kyörätä sinut hoitoon. Päätät ryhdistäytyä. Mokoma jannu! Sehän voi olla mikä lie hiippari! Juu, nyt loppu moiset jahkaamiset. Soittaa jos soittaa.

Ja sitten aloitat taas kaiken miettimisen alusta. On se niin ihanaa!