Pikkuhiljaa nouseva positiivari

Voi paska tätä vitutuksen määrää.

Viikonloppu (=laiskottelu) on ohi. Olen puutteessa elävä seksihullu. Olen syönyt, kuin hullu koko viikonvaihteen. Maha on kipee. Väsyttää. Vituttaa. Panettaa. Koiran kynsien ytimet ovat päässeet virahtamaan juhannuksen hoitolareissun takia (ulkoili viikon pelkällä hiekalla) ja nyt olen niiden kanssa ihan liemessä ja leikkaamisen sijaan joudun vuolemaan niitä. Joudun menemään kohta töihin. Vihaan yhtä työkaveriani oikein olan takaa ja joudun pinnistelemään ja ponnistelemaan, jotta jaksan tehdä sen eukon kanssa töitä vielä pari viikkoa (olen vakuuttunut, että lopussa en voi enää hillitä itseäni, vaan näytän sille persettä ja keskisormea ja annan tulla kaikki, mitä ajattelen hänestä). Mullon hirvee juurikasvu. Mullon tylsää. Minua ei huvita. Mun pitäis etsiä uusi työ, mut minen jaksais. Mullon kauhee tiskivuori. Minoon ihan persaukinen. Kaupunki on mulle melkein kolmekymppiä velkaa; missä ne rahat kuppaa!?

Toisaalta. Koska olen syönyt kuin hullu, on paluu normaaliin jo ihan kivaa. Saan kohta sohvan (tai ainakin suht lähiaikoina). Minen oo kehenkään kuolettavan ihastunut tai rakastunut ja se on vaihteeksi varsin puhdistavaa. Minoon enemmän tasapainossa, kuin pitkään aikaan (joojoo, uskokaa nyt vaan). Minoon kiva ja ihana. Mullon kaikkea kivaa edessä, kuhan jaksan vielä vähän aikaa tehdä noita töitä. Mun kantapäät on pehmentyny merkittävästi. Mullon puhasta pyykkiä. Saan iiiiihan varmasti vielä joskus seksiä. Mmmm... Hyvää seksiä. Suuseksiä. Seksiä. Seksiä. Ssssseksiä.

Minen silti yhtään jaksais mennä tonne töihin. Plaah.