Työn orja

Olipa paska työpäivä. Nukuin kerrankin tarpeeksi (menin puoli yhdeltätoista nukkumaan), mutta silti olin aamulla kuolemanväsynyt. Ennen puoli kuutta herääminen ei vaan kertakaikkisesti sovi minulle. Se on ihmisrääkkäystä. Lisäksi olin yllätyksekseni yksin töissä ensimmäisen tunnin, koska työkaveri nukkui pommiin (jonka sain tietää siis vasta, kun hän suvaitsi saapua. Sitä ennen mietiskelin, että missäköhän hiivatissa se viipyy) ja toisen työaika alkoi oikeasti vasta kahdeksalta. Osasin kyllä hommat suurinpiirtein, mutta tietty niissä meni kauemmin, kun vielä menee aikaa muistellessa. Ja sitten hoitajat kärkky keittiön ovella aamupalaa paljon ennen kahdeksaa. Ai että otti päähän!

Onneksi sain olla keittiövuorossa ja näin ollen suurinpiirtein kaikessa rauhassa. Olin silti ihan saatanan pahalla tuulella ja kyrsiintynyt ja väsynyt. Ja ajatuksissani. Jossain vaiheessa avasin astianpesukoneen sadatta kertaa ja se oli tyhjä. Koska olin niin jumissa, minulla löi vähän aikaa tyhjää. Ajattelin, että kone syö asioita. Olin pyörittänyt tyhjää konetta. Tollo.

Tarpeeksi aggressioita mörssättyäni aloin jo toivoa, että liukastuisin keittiön märkään lattiaan ja pääsisin kuuppa kainalossa ja rampana kotiin elpymään. Halusin olla missä tahansa muualla, kuin töissä. Tympi niin helvetisti! "Onneksi" saatiin hieman säpinää. Tauolla työkaveri avasi jääkaapin, jolloin sillä jäi käytännössä katsoen ovi käteen ja se tietenkin osui sitä työkaveria suoraan kupoliin. Se oli aika kova tälli, joten yleisen akkojen hälinän, kalapaliikin ja käsien levittelemisen jälkeen se passitettiin lääkäriin. Me muut jäätiin levittelemään käsiämme ja taivastelemaan moista jääkaapin ovea, kun lentämään rupesi.

Tämä kaikki johti tietenkin siihen, että paikalle saapui korjaaja. Koska minä olen saatanallisessa puutteessa ja alituisen himon riivaama (se ei ole oma syyni, minua on provosoitu), katselin autuaana miehen työskentelyä (se vaihtoi kaapin ovenkahvojen paikkoja väliaikaisesti) vaikka se ei ollut yhtään hyvännäköinen eikä laisinkaan minun mieleen. Riitti, että minulla oli siellä kyökissä seurana mies. Voi jeesus, jos se olisi ollut joku kaikinpuolin pantava. Oisin rutannu sen jääkaapin taakse ja runnonut sitä seksuaalisesti. Tai vähintäänki lirkuttanu sille ummet ja lammet ja virutellu tissejäni siinä tiskipöytään nojaillen. Joten ihan hyvä, että se oli sellanen tavallinen reiska.

Olen paha, paha ihminen, mutta loppupäivän olin huomattavasti paremmalla tuulella. Aamupäivä näytti synkältä ja pitkäveteiseltä, mutta päivästä tulikin hieman parempi, kun joku sai hieman ovesta päähän. Enää en edes toivonut liukastuvani. Se varmaan sattuisikin. Tosin hyvätuulisuuden sivuvaikutuksena oli levottomuus. Ramppasin muiden mukana ulkona, vaikken edes polta. Olin hoitanut tiskit ennätysajassa ja minulla oli ihan liikaa aikaa rasvailla käsiä ja haukotella. Kaikkinensa päivä tuntui sata vuotta pitkältä. Onneks se on nyt pulkassa.

Me mennään tänään Welmun mummolaan. Siis minun äidille. Julkisesti sitä hävettää olla koiran mummo, mutta sitten se itse kuitenkin kutsuu itseään mummoksi puhuessaan Welmulle; "mummo laittaa Welmulle vettä". Pääsen valmiiseen ruokapöytään. Nam!