Viikon luontoääni

Jotenkin selvisin tästäkin päivästä. Eilisen ja viime öisen kofeiinisekoilun huipennukseksi keitin tosiaan vielä tänäkin aamuna kahvit. Se oli omiaan aiheuttamaan epätodellisia fiiliksiä ja lepattelin jossain ihan ihme sfääreissä koko päivän (toisaalta onko tää nyt poikkeus mun kohdalla...!).

Kävin tekemässä sen tentinkin. Jotenkin en nyt ole ihan oikeasti varma, olinko ihan todellisuudessa kiinni, kun pusasin sitä. Ihan mielenkiintosta saada se takaisin ja katsoa, mitä oon sinne kirjottanu. Olis myös ihan mielenkiintosta tietää, koska saan seuraavan kerran nukuttua. Tuntuu nääs, että kofeiinia jyllää vieläkin elimistössäni. Kahden räpyttäen nukutun yön jälkeen olen ihan pirteänä tässä eikä huvita pätkääkään mennä maate ja voihan paska mitä kello on!

No mutta joka tapauksessa. Koin mielenkiintoisen tapahtuman tänään. Kävelin junalta kotiin. Etelämaalaisen näköinen, karismaattisesti harmaantunut, noin viidenkymmenen ikäinen mies pyöräili minua tuolla lähikadulla vastaan. Hän katsoi minuun hyvin etelämaalaisittain, tiiättehän työ. Sitten kun pyörä lipui juuri kohdallani, mies päästi suustaan kimeän "MIU!!!"-huudon ja mulkkasi minuun entistä kiinteämmin. Apua. Kipitin, kuin viirahtanut kaniini ja luojan kiitos etelämaalainen kissamies jatkoi matkaansa vastakkaiseen suuntaan eikä jäänyt maukumaan perääni. Tsiisus mitä porukkaa...

Oo tässä nyt sitte. Voisko joku tulla lyömään vaikka mailalla päähän? Tai vaihtoehtosesti sitte seittemältä aamulla kampeemaan minut ylös?! Enivan??