Voi kärsä

Kotiin palaaminen on toisaalta ihanaa ja toisaalta ihan paskaa. Viime aikoina oon kyllä palannu kotiin ja taas lähteny reissuun ihan erityisen paljon. Tähänhän alkaa tottua pikkuhiljaa... Kuhan ei jäis koukkuun! Welmu näyttää kyllä nauttivan kovasti, kun pääsi tuttuun punkkaan kuorsaamaan. Raukka ei osaa oikein reissussa rauhottua.

Kävin keskiviikkona harjoittelemassa Helsingin yöelämää veikan synttäreillä. Oli hirveän kivaa olla pitkästä aikaa viihteellä! Bändit soitti hyvin, olin sopivan päissäni, lauloin vain yhden karaokepiisin, enkä hölmöillyt mitään. Krapulakin meni sitte nopeesti ohi. Tosin kyllä liskodiskoilin sitten yöllä ja näin pahoja unia asuntoasioista. Taas yksi iän tuoma vaiva. Vielä muutama vuosi sitte mulla ei ollu hajuakaan termistä "liskojen yö". Nytton niin helvetisti kokemusta, että harkitsen liskodiskoilun mainitsemista ansioluettelossani.

Kirjoitin tänään niin monta asuntohakemusta, että saan varmasti jonku ranteenvipatustaudin. Harkitsen vakavasti kämppäni irtisanomista tyynesti syyskuun loppuun. Siis vaikkei uudesta asunnosta olekaan mitään tietoa. Luulis nyt JOTAIN tippuvan syyskuun aikana. Mutta mitäs jos ei tipukaan?? Onhan mulla monia paikkoja, minne mennä, mutta kun Welmunkin pitäisi päästä. Sitte voikin karsia ne paikat yhteen tai kahteen. Jos niihinkään. Voi kärsä. Kuolisin sitä paitsi stressiin, jos tietäisin, että mun täytyy hommata uusi koti mahd pian, tai jään kokonaan kodittomaksi. Voi kärsän kärsä.