Joo, mä olen kotona. Olen löytänyt uuden/vanhan harrastuksen eli puutarhan nyppimisen. Oon nyt reilun viikon ajan purkanut kiukkuani hääräämällä pihalla, tarkemmin sanottuna repimällä rikkaruohoja lähes päivittäin. Se on palkitsevaa hommaa puutarhan sekä raivon laannutuksen kannalta. Ja on se myös varmasti terveellisempää kuin useammat muut keinot, tosin oikea kätönen on nyt about käyttökelvoton kaikkeen muuhuun kuin tietokoneella naputteluun. Sen johdosta olen treenannut vasenta kättä ja seuraan kauanko oikeella kestää parantua. Kyllä mä huusin tossa pari päivää sitten yksikseni niin kauan ja kovaa kuin keuhkoista lähti. Myös siitä tuli myös parempi olo ja kelasin, et pitäisi saada joku kauhuleffaprojekti liikkeella ja okei mun kurkku tuli kipeäksi.
Mut back to gardening eli joo, kyllähän tossa saa reidetkin jumppaa, et ei aina tarvii siel pumpissa rehkii. Ulkonäkö ennen kaikkea, yeah right. Sitten olen lisäksi löytänyt paljon kivoja sieniä ja etanoita meidän pihalta, tosin etanat on huono juttu hyötykasveille, mut siis eikö niitä pinkkejä, keltaisia ja vihreitä oo pakko rakastaa? Lisäksi voi kysyä montako blondia tarvitaan korjaamaan ruohonleikkuri. Jostain syystä melkein kaikki meidän puutarhatyökalut on hukassa, mut itse asiassa tällä hetkellä alkuvoimaisesta puhtaasta rehkimisestä on mulle eniten iloa. Se on yllättävää kuinka syvällä nokkospuskan juuret on ja hienoa, etten ole vielä polttanut itseäni. Jep, onhan se vähän sellainen noidan puutarha, joten voi olla melkein sääli, sitten kun se tulee kuntoon.