Karvan verran vaille kuukausi kulunut näköjään edellisestä blogimerkinnästä. Sen ydinsisältönä oli kuukauden siinä vaiheessa kestänyt keittiöremontti. Nyt voin ilokseni raportoida, että lähes kahden kuukauden päkistämisen jälkeen kyökki on taas avattu käyttöön. Samassa ajassa minusta ehti tulla lupaava ihmisraunion alku. Kun kaikki ”vapaa-aika” meni remonttihommissa ja jätin samalla tuhat ja yksi muuta asiaa tekemättä, alkoi verenpaineen nousu erottumaan jo ilman mittariakin. Nyt on enää vähän listojen sahaamista ja kiinnittelyä jäljellä.
Tämä kokemus vahvisti taas vakaumustani olla ikinä rakentamatta taloa. Helpommallakin pystyy pilaamaan elämänsä.
Mutta jumalauta-perkele – kyllä on hieno keittiö! Eteinen näyttää tosin aika pahalta nyt, pitäisiköhän vähän vetää maalia seinään. Ja uusi lattia…