Eikun Oulusaha mää olen ollu. Lentokentällä hörpin tässä kahvia ja hyödynnän hienoa PanOulu-verkkoa koneen lähtöä odotellessa. Lievä kankkunen vaivaa. Tänne asti piti nimittäin tulla käydäkseni ensimmäistä kertaa jossain sedulassa (tai sedulasa pitää kai sanoa). Oulun Onnela siis kyseessä. Mielenkiintoista oli katsella miten nuoriso juhlii nykyään, vaikka liikuttavan samaltahan se näytti kuin parikymmentä vuotta sitten. Musiikkikin oli liikuttavan samaa, ainakin ravintolan ”kasariksi” nimetyssä osastossa.
Edellisen kerran olen jossain vastaavassa teinihelvetissä käynyt varmaan kymmenisen vuotta sitten ja silloinkin itseni wanhaksi tuntien. En varmaan nytkään olisi sinne eksynyt ilman Cityn keskustelufoorumia. Hieno keksintö; sinne ei tarvitse kuin mainita olevansa jossain kaupungissa ja että olut maistuisi, niin todennäköisesti ei tarvitse yksinään kärvistellä.
Ennen Onnelaa kävin syömässä Torerossa pihvin punaviinin kanssa, sitten katselin telkkaria hotellihuoneessa kaljaa hörppien, kunnes kurvasin torirannan kautta Sedun valtakuntaan. Ovella jo ymmärsin ensimmäisen kerran niitä, jotka valittavat hajuhaitoista nyt, kun tupakansavu ei enää peitä muita tuoksuja alleen. En nyt tarkoita pieruja ja hikeä, jotka useimmiten mainitaan tässä yhteydessä, vaan nuorison suosimiin paikkoihin oleellisesti liittyvä vatsassa käyneen ja sieltä samaa reittiä palanneen alkoholijuoman vieno aromi. En kyllä tiedä peittäisikö tupakkakaan piintynyttä oksennuksenhajua.
Parin kaljan jälkeen olinkin jo valmis nukkumaan. Ei ne sedätkään aina jaksa heilua…