Ei lääkkeitä

Minä sitten kävin siellä lääkärin luona selvittämässä masennustani, siis en todellakaan alkanut selittämään mistä se johtuu, minä en vaan pysty moiseen kasvokkain juttelemiseen ongelmistani, se vaan ei käy, se on nöyryyttävää, mielummin näin anonymiteetin suojassa.

Lääkäri yritti ehdottaa mulle mielialalääkkeitä mutta en halunnut niitä. No, voin muuttaa mieleni milloin hyvänsä. Jotenkin vaan suhtaudun skeptisesti moisiin kemikaaleihin vaikka äitini kertoikin että hänelle kun määrättiin valiumia niin se oli kuin olisi taivaassa ollut. No, se onkin addiktoiva huume.

Minulla tämä masennus johtuu nimenomaan yksinäisyydestä ja sen tajuamisesta, että mitään muutosta ei asian suhteen koskaan tule tapahtumaan: Minä tulen olemaan koko elämäni yksin, minä vaan tiedän sen vaikka en mikään ennustaja olekaan. Se on niin päivänselvä asia, että mitä enemmän sitä ajattelee niin sen selvempi se asia on.

No, onneksi on olemassa maksullisia naisia ettei sentään ilman seksiä tarvitse olla. Yritänkin miettiä, että hehän ovat itseasiassa parempi vaihtoehto. Sellaisessa teoreettisesa tilanteessa jossa minulla mukamas olisi suhde, mitä siis ei koskaan tule olemaan, niin kyllä se nainen olisi yli 30v kun taas maksulliset naiset ovat 18-25v, siis ne keitä minä tapailen.

Tätä rataa minun elämäni tulee menemään niin pitkälle kuin sitä riittää, siis elämää.