Tästä on muodostunut tapa kirjoitella tänne näitä vuodatuksiani, lupasinhan että en enää tuonne palstan puolelle oman elämäni umpisolmua ala tilittää, ja minulla on tapana pitää lupaukseni.
Edellisessä blogissa joku kommentoi kuinka minun asenteella ei todellakaan koskaan mitään suhdetta tule olemaankaan. Oikeassahan hän siinä oli mutta haluaisin kuitenkin sanoa, että ei minun asenteeni tällainen ole aina ollut, ei tietenkään. Minusta on vuosien mittaan tullut tällainen ihminen. Kyllä minäkin joskus 20-25 vuotiaana olin täynnä toivoa ja optimismia tulevaisuuden suhteen. Ihminen on vaan aika oppivainen eläin ja kun koko ajan tulee pelkkiä takaiskuja niin sitä alkaa vetää johtopäätöksiä asioista. Kyynisyys on suojamuuri elämän pettymyksiä vastaan. Pettymykset ovat tehneet minusta täysin tunnekylmän ihmisen enkä voisi naisen kanssa muuta tehdäkään kuin vain harrastaa seksiä, sen takia palstan puolella kyselin kuinka hyvin toimisi pelkkä panosuhde,kaikenlaisille hellyydenosoituksille olen allerginen. Harva nainen haluaa tunnekylmää miestä joten kyseessä on itseään ruokkiva kierre.
Siis, minulla on tällainen asenne koska minä ihan oikeasti olen täysin kyllästynyt ja olen heittänyt pyyhkeen kehään. Jotkut sanovat että tämä olisi jokin minun strategiani saada säälipillua. No, miettikäähän nyt vähän; En minä näiden kirjoitusteni jälkeen tätä kautta ketään edes kehtaisi tavata, on minullakin jonkinlainen ylpeys olemassa, onneksi tämä on täysin anonyymi palsta ellei sitten itse halua naamaansa näyttää, mitä en aio tehdä.
Ihmeellinen juttu kuitenkin se, että vaikka omasta mielestäni suurin este sille, että minulla koskaan voisi olla parisuhdetta on se, että a)minulle ei itselleni ei kelpaa se mitä saisin eli itseäni vanhemmat ja/tai vähän elämässä keskimäärin enemmän kolhuja saaneet naiset ,b) se, että olen luonteeltani umpimielinen ja outo ihminen; niin kyllä minä esim töissä tulen kaikkien ihmisten kanssa toimeen ja juttelen mukavia ja niitä näitä ja joskus kun puhelin piippaa tekstiviestin merkiksi niin työkaverit leikillään kyselee, että keltäs naiselta sinä nyt viestiä saat. Jos he tietäisivät minun todellisuuden niin he eivät moista sanoisi. Siis, kenties minä en niin outo ja vittumainen ihminen muiden mielestä olekaan mitä omasta mielestäni.
Kuitenkin, minun osaltani asia on lukkiutunut totaaliseen umpisolmuun ja siten ollen voin sanoa kuten edellisessä kirjoituksessani, että tiedän aivan tasan tarkkaan että tältä osin elämäni ei esim 20v päästä tule olemaan yhtään tästä päivästä erilaista muuten kuin että olen 20v vanhempi. Sitä ei voi tietää mitä muuta on matkan varrella tapahtunut mutta tällä rintamalla ei yhtikäs mitään.
Joku myös huomautti kuinka ei kaikki naiset halua lapsia. Ok, ei sitten kaikki mutta suurin osa. Eikä se sitä tarkoita, että he ketkä eivät halua olisivat minua varten. Minua varten ovat ne ihmiset joita minä itse en halua. Se, että on olemassa ihmisiä, joille minäkin kelpaisin mutta minä en heitä halua luo sen tilanteen että olen ikäänkuin valinnut polkuni enkä suinkaan olosuhteiden uhri.
Tästä kirjoituksesta ei tullut sellaista mitä etukäteen ajattelin sillä olin äsken kaupungilla ja tarkoitus oli kirjoittaa paljon negatiivissävyisempi teksti mutta junassa takaisin kotiin nuori ja viehättävä nainen ihan selvästi harrasti kanssani silmäpeliä. Tuollaisesta tulee aina joka mies hyvälle tuulelle. No, se nainen ei tunne minua, ei olisi vilkaissutkaan jos tuntisi.