Tänään on ollut aihetta olla ylpeä itsestä. Onnistuin voittamaan viinapirun kädenväännössä kun taas alkoi kovasti mieli mennä ostamaan se sikspäkki. Mietin jo mielessäni kaikenlaista että huomenna on viikon ensimmäinen päivä, mikä mahdollisuus silloin aloittaa parempi elämä ym. Kuitenkin onnistuin olemaan menemättä ostamaan sitä kaljanpaskaa. Siinä olisi käynyt taas niin että olisin juonut sen sikspäkin ja sitten mennyt ostamaan toisenkin jos kaupat vielä olisivat olleet auki. Sitten olisin mennyt kapakkaan.
Tuosta kaljoittelusta on varsinkin kesälomalla tullut jokapäiväistä. Upeat ja kauniit kesäillat menevät hukkaan kun on kuuppa sekaisin. Minulle tuo juominen on kuitenkin riistäytynyt käsistä ja olenkin tosiaankin harkinnut jotain AA-kerhoa tai vastaavaa. Onko se sitten ainoa vaihtoehto lopettaa juominen kokonaan sillä kyllä mielestäni perjantaina ja/tai lauantaina voi juoda muttei oikein muuten. Silloin kun minä juon niin minulla ei nykyään ole edes hauskaa mutta siitä on vaan tullut sellainen paha tapa.
Miksi minä sitten juon niin paljon ja itsetuhoisesti? Juodessa tulee taloudellisten haittojen lisäksi muita asioita sivussa kuten meinasin polttaa kämppäni pari viikkoa sitten, kerran vetäisin rullaportaissa sellaisen kuperkeikan että oli todellista juopon tuuria ettei niskat mennyt nurin. Minä juon masennukseeni vaikka itsekin tiedän, että ei se kalja nyt kovin hyvää masennuslääkettä ole. Minä olen masentunut koska koen oloni niin totaalisen yksinäiseksi enkä näe minkäänlaista mahdollisuutta mihinkään muutokseen sillä saralla. Tämä sama juttu: Minä olen aivan 100% vakuuttunut siitä, että olen loppuelämäni aivan yksin ilman suhdetta kenenkään kanssa koko jäljelläolevan loppuelämäni aikana. Kyllähän tietoisuus tuollaisesta masentaa.
Tiedän kuitenkin sen että vaikka tuota yksinäisyyttä en tule koskaan saamaan pois, se ei ole minun vallassani oleva asia muuttaa, niin minun vallassani oleva asia muuttaa on minun juomiseni. Itsellänikin on tänä iltana selvin päin ihan kiva olo, paljon mukavempi kuin useimpina känni-iltoina. Juomisen tilalle pitäisi kehittää jokin muu aktiviteetti.
Lisäksi minun pitäisi lopettaa koko ajan ajattelemasta kuinka minä olen loppuikäni yksin. Minä olen loppuikäni yksin mutta jos minäen ajattele sitä koko ajan niin en tunne oloani niin kurjaksi koko ajan.
Moni on sanonut että jonkinlainen ammattiapu olisi kenties paikallaan. Eräs henkilö sanoi, että koska minulla on masennus, alkoholiongelma, ei ole suhdetta, negatiivisia ajatuksia itsestäni niin useimmat ihmiset hakisivat apua yhteenkin noista ongelmista puhumattakaan siitä, että minulla on nuo kaikki.
No, vielä viikko lomaa jäljellä. Todella omituinen asia mutta minä kaipaan töihin, jossa kuitenkin on se tietty päivärytmi ja ne työkaverit. Tämä on niin omituista sillä vapaa-ajallani olen syrjäänvetäytyvä mutta töissä tulen kuitenkin kavereiden kanssa toimeen ja juttelen ja vitsailen heidän kanssaan kuin kenen tahansa muunkin.