Katsoin juuri uutisista jutun ihmiskaupasta, jossa nuoria naisia salakuljetetaan Itä-Euroopasta Länsi-Eurooppaan prostituoiduiksi. Tunsin piston omassatunnossani koska itsekin olen prostituoitujen palveluja käyttänyt.
Toisaalta, yksikään näistä opiskelijatytöistä ei ole ollut sellainen, jolla olisi olluut vieras aksentti.
Kuten olen aiemmin kertonutkin, niin siinä vaiheessa kun itsekin ymmärsin, että tässä maailmassa ei ole yhtäkään naista minua varten, aloin harrastamaan näitä opiskelijatyttöjä. Jos minulla olisi edes pienen pieni toivonkipinä, että minullekin olisi olemassa joku tyttöystävä niin edes olisi harkinnut huorissa käymistä. Minä halveksin miehiä, jotka käyvät huorissa. Tekemällä niin itse olen alentanut itseni samaan kategoriaan.
Logiikka on se, että mielestäni mies joka käy huorissa on yksinäisyytensä ansainnutkin. Kuitenkin. koska minä joka tapauksessa tulen jäämään tässä elämässä yksin, kävin huorissa tai en, niin yhtä hyvin voin olla välittämättä koko asiasta.
Jos minulla olisi joku tyttöystävä tulevaisuudessa niin minun pitäisi valita sen väliltä, että valehtelisinko huorissa käymisestä vai kertoisinko totuuden ja todennäköisesti menettäisin sen tyttöystävän. Koska olen kuitenkin 100% varma että sellaista mielikuvitusolentoa kuin minun tyttöystävä ei ole olemassakaan niin minulla ei ole mitään selitysvelvollisuutta kenellekään.
Paitsi poliisille, jolle jouduin selittämään minkä takia minun puhelinnumeroni löytyi yhden naisen puhelimesta, naisen joka osoittautui ihmiskaupan uhriksi.