Jatkoa tuohon minun aikaisempaan kirjoitukseeni: Sovin sitten ajan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa jonka tapaan nyt perjantaina. Lääkärin vastaanotolla tiistaina tosiaankin lääkäri kyseli alkoholinkäytöstäni. Vastasin rehellisesti, että normaalikänni-ilta perjantaina ja lauantaina on n5-7l, riippuen siitä monelta aloittaa, kotona keppanaa tai siideriä, sen jälkeen kapakkaan ja siellä n4-6 tuoppia ja nyt sitten kesälomalla on arkisinkin maistunut, no ei ihan samoja määriä mutta 12-15 pulloa lipitän kotona.
Lääkäri siihen, että sitä masennusta on vaikeata arvioida ellei ensin saada alkoholinkäyttöä pois että saataisiin tietää kuinka paljon se alkoholi kiihdyttää masennusta. Hän määräsi minut sille psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Sunnuntaista lähtien olen ollut selvin päin, mikä on varmaan ennätys pitkään aikaan että lomalla olen ollut viisi päivää peräkkäin selvinpäin. Tässä on tullut hieman amatööripsykologisoituakin: Sunnuntaina ja maanantaina oli vielä todella ahdistunut olo, tiistaina oli jo huomattavasti parempi olo, keskiviikkona suorastaan elämäniloinen olo,nyt torstaina ollut ihan ok olo, ei ole ahdistanut, ainoa mikä on mieltäpistänyt maahan on muutaman tyypin ilkeät kommentit kun mainitsin että on tullut käytyä juttelemassa masennuksesta ja alkoholiongelmasta.Ei vissiin olisi pitänyt mainita.
Muutama kerta aiemminkin on ollut todella ahdistunut olo, vielä pahempikin kuin nyt viime ryyppyputken aikana. Yhteistä on ollut just se että on ollut 6 päivää tai pitempi putki takana.
Minun masennus johtuu siitä että olen yksinäinen ja tiedän että sellaiseksi jään. En ala nyt siitä inttämään. Kuitenkin, vaikka minulla on mielessäni jatkuva alakulo, niin se ei estä minua elämästä. Jonkinlaiset suojamekanismit, joiden avulla pystyn suhtautumaan asioihin tyynesti. Ryypätessä monta päivää putkeen nuo mekanismit tuntuvat murtuvan ja minuun iskee kamala ahdistus kun ymmärrän miten kertakaikkisen ankeata ja yksinäistä minun elämäni on. Siis, minä olen vuosikausia ollutmasentunut mutta jotenkin se on pysynyt siellä taka-alalla.
Siitä on nyt 6v aikaa kun oli pahin vastaava tilanne. Silloinkin oli kesä. Pitkän ryyppyputken jälkeen menin jonkinlaiseen niin hirvittävään ahdistuksen tilaan, että oikeasti pelkäsin, että teen jotain epätoivoista. Silloin en kolmeen viikkoon uskaltanut edes ryypätä ja se meni ohi se pahin ahdistus.
No, en minä pitempää romaania ala väsäämään.Saa nähdä mitä minulle määrätään. Ai niin, nyt on viikonloppu edessä. Jos minulle ei mitään antabus-kuuria määrätä niin mitenkähän sitä itsensä vakuuttaa että pidetään nyt sen juomisen kanssa pitempääkin taukoa?
Yksi henkilö, jonka kanssa olen näistä asioista puhunut mainitsi, että hänellä on nyt 258:s peräkkäinen selvä päivä. Tuo laskeminen lienee terapeuttista sillä kun saavuttaa jonkin kunnioitusta herättävän luvun, esim yli 100, niin jo senkään takia sitäei halua heittää menemään ja aloittaa taas alusta 1,2,3jne.