Tämä viikonloppu on ollut taas niin anuksesta että. Taas on vanha piru alkanut hallita ajatuksiani eli se, että yksinäni tämän elämän läpikäyn. Välillä mulla tosiaan saattaa mennä viikkojakin, että en ajattele koko asiaa mutta sitten se taas pulpahtaa pinnalle. Johtuu varmaan keväästä. Joka puolella näkee onnellisia pariskuntia ja aurinko paistaa ja on lämmin kun minun elämäni on samaa paskaa kuin aina ennenkin. Voisi pitkästä aikaa käydä maksullisen luona. Sitähän minä olen sanonut, että siinä vaiheessa kun itsekin ymmärsin, että minulla ei koskaan ketään tule olemaan niin aloin käymään maksullisissa. Jos edes pikkiriikkisen itse uskoisin, että joskus mullakin saattaa olla joku niin en tekisi sitä, siis kävisi maksullisissa. Kuitenkaan, koskaan ei tule sellaista tilannetta, että minun pitäisi valehdella tyttöystävälleni, että koskaan en ole seksistä maksanut. Sellaiselle ihmiselle ei voi valehdella jota ei ole olemassakaan.
Tietysti, voisinhan minä käydä jostain kolmannen maailman maasta hakemassa itselleni postimyyntivaimon ja maksaa suvulle komeasti rahaa, jos minulla sitäkään olisi, mutta kyllä minä sittenkin olen sitä mieltä, että jos joku minun kanssani menisi naimisiin vaan päästäkseen länteen ja pois köyhyydestä niin etsiköön itselleen toisen.
Minä olen ennenkin pohtinut, että onko tämä yksinäisyys raunioittanut minut niin pahoin, että olisin jonkinlaisen ammattiauttajan tarpeessa. Todellisessa elämässä minä en koskaan kenellekään omista asioistani pulise. En edes omalle äidilleni ole asiasta maininnut. Kuitenkin, olen sanonut, että olen masentunut silloin tällöin. Jopa hän sanoo minulle, että minun pitäisi mennä puhumaan asioistani jollekin ammattiauttajalle. Puhumaan jollekin, jolle maksetaan siitä, että se kuuntelee minua. Mielummin minä sen rahan käytän maksullisiin naisiin. Niistä sentään itsekin saa jotain. Minä puran tunteitani tällä lailla tänne kirjoittamalla.
Yhteen aikaanhan minä kirjoittelin näistä asioista tuolla foorumilla mutta seurauksena oli niin ilkeää vittuilua että olen jättänyt sinne kirjoittelemisen. En minäkään mikään henkinen masokisti ole joka nauttisi siitä, että hänelle vittuillaan.